Tarot ei ole viettänyt lainkaan hiljaisia aikoja täyttäessään 20 vuotta nyt vuonna 2006. Takana on koko aiemman tuotannon uudelleenjulkaisemisen lisäksi bändin koko historian vilkkain festarikesä, minkä ohella bändi ehti työstää myös uutta albumiaan ja näin ollen onkin oikeutettua sanoa, että Tarotin asiat ovat jopa paremmalla mallilla kuin aikoihin. Jo vuonna 2003 ilmestynyt Suffer Our Pleasures nosti Tarotin kenties tunnetummalle tasolle kuin koskaan aiemmin ja nyt vuonna 2006 Crows Fly Black tulee toivottavasti jatkamaan samaa linjaa, Tarotin vahvistuttua toiseksi vokalistiksi kiinnitetyllä Tommi Salmelalla ja bändin työstettyä näin jälleen kerran uudenlaista albumia. Crows Fly Black onkin monella tapaa tumminta, häijyintä, raskainta ja samalla mahtipontisinta Tarotia ikinä, minkä ohella bändi tähyää myös ulkomaille tulevan jakelunsa kautta. Asiat vaikuttavat siis olevan hyvällä mallilla, minkä myötä laulajabasisti Marco Hietalan ja kitaristi Zachary Hietalan oli aika istua selittämään syitä ja seurauksia.

Crows Fly Blackin julkaisuun on aikaa vielä jonkin verran ja albumin julkaisu on varmasti poltellut myös bändiä paljon, joten millaiset tunnelmat ovat vallinneet viime aikoina Tarotin leirissä?

M: Onhan tässä ollut taas sitä pientä hyvää tärinää, kun Tarotin puolesta on eletty aikamoisen hyviä tapahtumia tämän vuoden puolella. Uutta levyä, vanhat levyt uudessa uskossa myynnissä, levy viikon albumina ja niin edelleen, sinkkukin meni listalla huipulle. Pitkään ollaan tätäkin kaavailtu tässä kovalla intensiteetillä, joten tänään pusketaan levy pihalle ja katsotaan miten käy. Turha tällaisessa tilanteessa on sen kummempia murehtia! En nyt lähde mitään listaykkösodotuksia tässä laukomaan, siellä kun kun on kaiken maailman Robbie Williamsit ynnä muut laatumusiikit jyräämässä ja latistamassa, joten se osasto saattaa olla ehkä hieman vaikeaa tai ainakin takkuista, mutta eipä tuollaiset asiat niin suuria juttuja lopulta ole.

Z: Hyvillä mielillä tässä odotellaan! Levy kuulostaa hyvältä ja halu nähdä miten se aukeaa jengille on miltei mahdoton. Muuten tunnelmat ovat olleet keikkaillessa mahtavat ja pienessä stressissä eläminen vaan kasvattaa. Asiat ovat muutenkin paremmin kuin aikoihin, joten mikäs tässä ollessa?

2003 julkaistu Suffer Our Pleasures oli pienimuotoinen paluu viiden vuoden levytystauon jäljiltä ja vaikkei myynti tähtiin yltänytkään, onnistui albumi silti herättämään ainakin kohtalaisissa määrin huomiota?

Z: Ihan hyvin se myi täällä Suomessa ja jälkimainingit ovat olleet asiallisia, ottaen huomioon kaikki arviot ja puheet. Se miten levyä promottiin tai hoidettiin ulkomailla on sitten ihan oma asiansa, jolle ei nyt voi enää mitään. Siellä kun ei pistetty tikkua ristiin sen albumin puolesta, mikä tietysti ottaa pannuun, kun levy kuitenkin oli niin hyvä. Paskat jälkifiilikset jäi, ikävä kyllä.

Ainakin levy-yhtiö sai luvan vaihtua jälleen kerran, Sufferin jäätyä ainoaksi Spinefarmille levytetyksi albumiksi, mutta miksi näin päätettiin lopulta tehdä ja miten tie johti juuri King Foolle?

Z: Spinefarm hoiti homman kotiin niin hyvin kuin pystyi, kun taas heidän emo-yhtiö Universal ei, joten kun meillä oli yhden levyn soppari, oli aika tehdä jotain. Spinelle kaikki kunnia hommien hoidosta. King Foo hoitaa meidän keikkamyynnin ja on jo tehnyt näyttävää jälkeä levytysasioissa, joten oli helppoa lähteä kokeilemaan jotain uutta. Enemmän turpaan ei voi enää tulla, mitä olemme muiden mukana kokeneet ja se on fakta!


2006 on ollut vilkas Tarot julkaisujen suhteen, jos mukaan lasketaan myös odotetut remasterit, vaan tuliko näistä uudelleenjulkaisuista lopulta sellaista jälkeä, kuin olitte itsekin alunperin toivoneet?

Z: Kyllä tuli! Janne teki aivan hirveän duunin vanhojen masteroinnissa ja pari levyä remiksasikin tiettyjen soittimien osalta. Jälki on niin upeata kuin niistä vanhoista voi aikaan saada ilman koko paletin remiksausta. Ehdottomasti onnistunut kasvojenkohotus varsinkin vanhemmille levytyksillemme.

M: Kyllä ne ainakin meikäläisen mieleen oli kovasti, en sitten tiedä tarkalleen miten muiden. Varsinkin vanhempien levyjen, eli Spell Of Ironin, Follow Me Into Madnessin, To Live Foreverin ja Stigmatan soundi aukesi aikalailla tuon myötä. Onhan niissä ihan selvä ero parempaan päin juuri tuossa ikäjärjestyksessä. Mitä nyt uudempaan päin tullaan, niin ei siellä päin enää niin paljoa tapahtunut ja For The Glory Of Nothing nyt ei kokenut kuin kosmeettisia muutoksia, mutta hyvä sillekin oli pientä viilausta tehdä. Kyllä ne ihan puolensa pitävät ehdottomasti ja mielestäni taisivat mennä ihan mukavasti kaupaksikin ja voivat mennä vielä jatkossakin. Toivottavasti ovat löytäneet kuulijansa nuokin levyt, kun meinasivat historiaan jäädä.

Nyt kun Tarot täyttää pyöreitä peräti 20 vuoden merkeissä, lienee paikalla vetää pieni yhteenveto menneistä ajoista ainakin albumien merkeissä, joten millaisia ajatuksia tuotantonne nykyisin herättää noin albumi albumilta?

Z: Ne ensimmäiset levythän ovat sellaista nuorten miesten raivoa sen enempää miettimättä, verrattuna nyt jo varttuneempien äijien tasaiseen ilkeyteen. Välillä hyödynnetään sitten sitä kasvamista ja asioiden ytimien kiteyttämistä erilaisin keinoin. Välillä enemmän tai vähemmän onnistuen. Tosin kaikista olemme ylpeitä ja hienoja levyjä ne ovat kaikin puolin. Spell Of Iron ja Follow Me Into Madness olivat niitä joilla lähdettiin pois kellareista. To live Again avasi maailman pillipiipareille, eli Janne tuli messiin. Stigmatalla kokeiltiin progekuvioita, jotka allekirjoittaneelle toimii tänä päivänäkin ja For The Glory Of Nothing kiteytti sen suunnan lopullisesti, mitä olemme kulkeneet siitä eteenpäin. Suffer Our Pleasures oli sitten jo varmalla kaavalla sitä ehtaa itseään ja samalla tavalla myös Crows Fly Black on selvää jatkumoa tälle, joten hommaa on kiteytetty viimeisen päälle.

Miten näkisitte itse Tarotin kehittyneen niin bändinä kuin musiikillisestikin näiden kahdenkymmenen vuoden aikana ja mistä luulet näiden erilaisten suuntausten johtuneen?

Z: Soittotaito on asia erikseen, mutta materiaalihan on muuttunut jouhevammaksi ja samalla raskaammaksi sekä melodisemmaksi niistä nuoruuden päivistä. Saman bändin tunnistaa, mutta olemme kai aikuistuneet niin paljon tässä välissä, kuin vain tällaisien hevikörmyjen on mahdollista aikuistua. Joidenkin tapauksessa tämä saattaisi tarkoittaa jotain ihan muuta, mutta Tarot on pysynyt aina Tarotina, muuttuen siinä lähinnä vain tiiviimmäksi.

Mitkä puolet lukisitte nykyisen Tarotin ulosannin suurimmiksi vahvuuksiksi ja mahdollisesti heikkouksiksi, Tarotin oltua kuitenkin debyytiltään alkaen omalla tavallaan persoonallista jälkeä?

Z: Marcon laulu on varmaan se päätekijä, mutta laskisin siihen mukaan esimerkiksi Cinnarin rumpujen soiton. Tuon tyylin tekijöitä ei ole muita kuin Twist Twist ja Cinnari jäljellä kasariajoilta. Meikäläisen tunnistettavaa kitarointia ja Jannen hulluutta repiviä synasovituksia pitää tietenkin ottaa hieman esille, sillä ne auttavat varmasti asiaa ja ei tälläista kamaa muut enää heitä muutenkaan. Heikkouksia on itse aika vaikea kertoa, mutta ehkä se ettemme ole olleet kovinkaan tuotteliaita koskaan vuosien varrella voisi olla yksi heikkous joidenkin silmissä tai sitten se vahvuus, jolla levyt säilyttävät tasonsa. Mene ja tiedä. Paha tällaisia on lähteä arvioimaan, kun elää itse kuitenkin siinä musiikissa sisällä jatkuvasti.

Moneesti on puhuttu siitä, kuinka Tarot on ollut eräänlainen ylämäkeen tai vastakarvaan kulkeva bändi, mutta uskoisitko tämän vaikuttaneen bändiin tai teihin itseenne ennemmin myönteisesti vai kielteisesti?

Z: Välillä on ollut hetkiä, jolloin petäjiin pää edellä juokseminen on saavuttanut tappinsa. Onneksi se on tapahtunut eri aikaan eri jätkillä, jolloin se jatkuvuus on säilynyt. Tämä homma on yhtä ylä- ja alamäkeä, joten ei se mikään yllätys ole. Me vaan rokataan!

Ennen Crows Fly Blackia takananne oli 20 vuotta ja kuusi kokopitkää albumia, mutta tämä ei varmasti heijastunut ainakaan sen kummemmin levylle asetettuihin tavoitteisiin?

Z: Suurempaa suosiota tietty! Ei vaineskaan, tehtiin levy joka on todella hyvä ja toivotaan, että se tavoittaa fanit, mitä muutakaan? Tavoitteet ovat ostavan yleisön käsissä, ei me mitään kuuta tässä kurkotella, odotetaan että levy toimii ja myy riittävästi, perkele!

M: Sanoisin silti, ettei varsinkaan tuota 20-vuotis juttua mietitty levyn tai muun suhteen oikeastaan yhtään sen enempää, kuin että olisihan se ollut hienoa tehdä jotain juhlakiertuetta tai vastaavaa, mutta miten sekään olisi normaalista juhlavasta kiertelystämme lopulta eronnut. Ei meillä ole ollut yksinkertaisesti aikaa paneutua näihin yksityiskohtiin tai järjestelyihin sen kummemmin, meillä on kuitenkin ollut aika työn täytteistä koko tämä vuosi ja Tarotin ajat muutenkin, mistä oman osansa kertovat ainakin tämän levyn äänitykset, vilkkain festarikesä vuosikymmeniin ja niin edelleen. Tässä on tullut liikuttua aikalailla kahden bändin ja himan välillä sellaisessa Bermudan kolmiossa, ettei siihen sekaan viitsinyt enää sotkea mitään ylimääräistä.


You singlen ilmestyessä Tommi Salmela kiinnitettiin lopullisesti Tarotin vakikokoonpanoon, mutta miten tähän oikeastaan tultiin, millä tavalla Tommista oli jälleen levyllä hyötyä ja uskotteko ihmisten ottaavan miehen hyvin vastaan "vokalisointivastuun jakajana?"

Z: Jos totta puhutaan, olisin halunnut kokeilla tätä jo Suffer Our Pleasuresin teossa, mutta kuviot, roolit ja rohkeus uupuivat vielä siinä vaiheessa tätä lopullista siirtoa varten. Hemmo on ollut messissä jo alusta lähtien ja tiedettiin miehen kyvyt laulajana jo kasariaikaan. Äijä alkoi vetämään meidän "hovitaustalaulajanamme" jo vuonna 1993 ja livenäkin 1995. Meille tämä perinteinen "verhon takana soittaja" -termi oli koko ajan perseestä ja halusimme kunnioittaa miestä vakinaistamalla hänen asemansa. Se miten jengi ottaa Tommin vastaan, tulee varmasti olemaan ristiriitaista, mutta mehän se päätös tehdään omasta kokoonpanosta eikä kukaan muu. Äijä toimii ja se siitä. Parempi että ärsyttää tavalla tai toisella, kuin ei aiheuta minkäänlaisia tuntemuksia.

M: Miten sen nyt ottaa. Olen nähnyt kirjoituksia ja kuullut puheita puoleen ja toiseen, eli toiset ovat sitä mieltä, että olisi voinut jatkaa vanhalla mallilla, jotkut ovat ottaneet Tommin avosylin vastaan ja on myös niitä, jotka olisivat suoneet hänelle jopa enemmän vastuuta levyllä. Lopputulos on siis ollut yleisön puolesta aikalailla plusmiinus nolla, mutta eihän se oikeastaan meitä kosketa. Tommihan puolustaa bändissä paikkaansa ihan ilman mitään sen kummempia hyväksymisiäkin, kun vähän katsoo tuota historiaa, miehen oltua tosiaan meidän messissä reilusti toistakymmentä vuotta ja olisihan se ihan törkeää pitää äijää piilossa, vaikka se on ollut mukana lähes alusta alkaen. Tajusin tämän kaiken itsekin vasta Suffer Our Pleasuresin ja varsinkin Crows Fly Blackin aikoihin, kun kirjoittelin biisejä ja esimerkiksi Bleeding Dustin kertosäkeessä vedettiin niin limittäin kuin mahdollista ja leadiakin olisi mahdollista vedellä yhdessä, joten minkä helvetin takia sitä ei ole tehty? Siinä vaiheessa kun se välähti, sitä tunsi itsensä lähes ääliöksi, että minkä takia tätä ei olla tehty aiemmin. Se oli suurin piirtein yhtä luonnollinen siirtymä, kuin sen peeniksen siirtyminen teinipojan käteen!

Mainitulla You singlellä kuultiin myös Veteran Of The Psychic Wars coveri, joka on ollut tuttu Tarotin keikoilla jo pitkään, mutta mistä juuri tällainen valinta aikanaan tuli ja kuinka Tommi päätyi laulamaan tätä aluksi keikoilla ja sittemmin levyllä?

Z: Systeemihän on ollut jo pitkään se, että me olemme aina ottaneet coveriksi niitä viisuja, joita muut metalliryhmät eivät ota syystä tai toisesta. Tämä osaksi siitä syystä, että on mukava kaivaa joitain lapsuuden suosikkeja keikoilla vedettäväksi, joista voit olla varma, että muut ei niitä vedä. Veteran Of The Psychic Wars on yksi niistä vai kuka muka täällä päin tuntee Blue Öyster Cult kamaa? Viisuhan kuulostaa meidän matskulta hyvin sovitettuna ja vain alan puristit saattavat ihmetellä touhua. Johan Accept tributella olimme ainoa ryhmä, joka soitteli ei-Udo materiaalia!

Crows Fly Blackia ääniteltiin ja kasailtiin tänä vuonna melko pitkällä aikavälillä, mutta sävellykset lienevät peräisin jopa pidemmältä aikaväliltä, joten miten kauaksi taaksepäin levyn taustat ulottuvat?

Z: Noin kahden tai kolmen vuoden ajalta, sanoisin. Ensimmäiset riffit taidettiin ottaa talteen jo miltein heti Suffer Our Pleasuresin ilmestymisen jälkeen. Grey viisun runko on taas jo useamman vuoden takaa Marcon demosessioista ja nimikkoviisun perusriffikin taitaa olla kauempaa peräisin, en tosin ollut sitä jäsentänyt näin simppeliksi ja Marco auttoi siinä, kun tarvittiin yksinkertaista ja dynaamista takomista.

 

M: Hajonta on muuten oikeasti jopa vielä isompi, kun parissa biisissä on mukana materiaalia, jota voin sanoa tehneeni jo kymmenisen vuotta sitten, mutta niille ei vain oikein löytynyt paikkaa sen aikaisissa kappaleissa. Esimerkiksi Messenger Of Godsista ja Greysta voi löytää tätä todella vanhaa jälkeä, mutta on sitä kaiketi ripoteltu vähän muuallekin, paha noita on enää tarkalleen jonoon pistää. Suurin osa biisimateriaalista on kuitenkin peräisin ihan Suffer Our Pleasuresin ja uuden levyn väliltä, sekä ihan erityisesti viime talven koettelemuksista, joten ei kai ole ihmekään, että tästä tuli tällainen hieman pimeämmän vuodenajan levy. Tietenkin muilta äijiltä tuli sitten kamaa ihan omalla tavallaan ja pikkujuttuja nyansseineen hierottiin vielä studiossa saakka, joten kai tässä voisi puhua jopa kymmenen vuoden projektista, jonka kliimaksit ovat kuitenkin ihan vuoden sisältä peräisin.

Ennen Crows Fly Blackia Tarot on ehtinyt jo suhteellisen kypsään ikään, minkä luulisi heijastuneen jo sävellystyöhönkin, joten millä tavalla vastuu jakaantuu nykyään kokoonpanonne kesken?

Z: Mehän olemme aina edenneet sillä metodilla, että minä, Janne ja Marco tuodaan omat raakamateriaalimme kehiin. Sitten pistetään pullat uuniin ja katsotaan mitä nousee! Minä teen pääasiassa riffejä, soolojen osia ja bridgejä, mutta toisaalta taas harvoin lauluosia. Janne tekee introja, bridgejä, sekvenssejä ja erilaisia pieniä osasia sekä höysteitä. Marco tekee melkein kaikkea. Nyt kun lauman urpoja pistää kehiin, niin alkaa syntyä kokonaisia viisuja. Ei tässä avaruusteknologiaa tarvita, voi ne asiat suorittaa yksinkertaisemminkin niin, ettei mitään turhaa pullistelua tarvitse harrastaa.

M: Käytännössä se näkyy aika pitkälti levyllä niin, että biiseistä tai niiden osista voi aika selvästi kuulla, mistä päin mitkäkin osat ovat tulleet, vaikka onhan siellä poikkeuksiakin. Silti vaikkapa kosketivoittoisen kohdan voi aina sanoa olevan peräisin Jannelta, sitten kunnon kitararymistelyt Sakulta, meikäläiseltä voi taas tulla esimerkiksi kertosäkeitä, riffejä, säkeistöjä tai lähes mitä vain, mutta kyllä ne aina huomaa. Toisaalta tietyt tontit on jaettu vaikkapa eri instrumenttien ja laulujen puolelta, mutta menevät ne aikalailla sekaisinkin, kun mukana on meikäläisen riffejä, Sakun demoilemia bassoja tai vastaavaa, joten on tuo tätä nykyä aika limittäistä. Olemme aika avoimia toistemme ideoilla ja vaikka egot saattavat olla pulleita, ei niitä ainakaan tarvitse lähteä liiemmin esittelemään tai olemaan liian hyvää omaa itseään koko ajan, kun tätä osaavaa kaveria alkaa olla ympärillä todella paljon.

Tarot vaikuttaisi muuttuneen jatkuvasti raskaammaksi ja raskaammaksi, joten miten näkisit Crows Fly Blackin eroavan esimerkiksi edeltäjästään ja millainen tasapaino sen raskauden ja melodisuuden välillä vallitsee?

M: En lähde nyt sanomaan niin, että Tarot on täysin avoin ihan kaikelle, kuten nykyään monet taitavat sanoa. Sanonpa silti niin, että tämä kaikki mitä olemme käyttäneet, on kuitenkin musiikkia ja nimenomaan sitä heavy-puolen musiikkia, joten olisi se aika ihme, jos niihin ei tällä meidän kaikkien aika laajalla heavy-maulla törmättäisi. On se kuitenkin niin, että vaikka levyllä on noita muutamia kymmenen vuotta vanhoja juttuja mukana, niin siinä on silti jälleen huomattavissa se tietty selvä ajankuva, ihan kuten kaikilla levyillämme aiemminkin. Se kuvastaa tavallaan sitä, missä milläkin hetkellä on seisottu ja seisotaan juuri nyt ja mikä on ollut siinä ohella lähimpänä sydäntä. Osaan itsekin nyt katsella vain seurauksia, mutta kun mukana on näin monta kaveria, muodostuu jutusta ennemmin osiensa summaa ja sitä myöten siitä tulee juuri sellaista, kuin on sen ajankuvan mukaan tarpeen. Olihan meillä nytkin selvää matskua mukana, joka ei tälle levylle päätynyt kun se ei sille sopinut, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö niitä käytettäisi joskus. Crows Fly Blackista vaikutti tulevan alusta alkaen raskas, tumma ja häijy albumi, joten siitä linjasta pidettiin kiinni biisejä viimeisteltäessä.

Z: Kummallistahan tässä on juuri se, että raskaammaksi tuntuu muuttuvan jatkuvasti, mutta samalla on paha sanoa, missä se raskauden mitta tai huippu lopulta piilee. Melodisuutta olemme tietenkin aina hakeneet, ellei kyse ole sitten ollut joistakin I Rulen kaltaisista tapauksista. Se ei ole kuitenkaan mikään itseisarvo tai nykyään niin pinnallinen juttu, vaan ennemmin hallitummin hyödynnetty tärkeä osa kaikkea. Olemme kuitenkin itse sen tyyppisen metallin faneja, kun soittimissa ovat pauhanneet aina Diot, Sabbathit, Maidenit, Priestit ja vastaavat. Haluamme kuitenkin tehdä Tarotissa samalla jopa sitä raskaampaa materiaalia ja niiden ääripäiden sekoittaminenhan se juttu vasta onkin. Onko siinä sitten jonkinlainen tasapaino? Kai siinä sellaistakin on, mutta ei sitä osaa oikeastaan sen kummemmin miettiä, albumeista vain tuppaa tulemaan sellaisia kuin tulee.

Vaikka mukana on muutamia pidempiä kappaleita, pysyy uusi levy hieman edellistä levyä hillitymmissä pituuksissa, mutta samalla mukana on yhä edelleen vankasti Tarotin progemaisempia piirteitä.

M: Luonnollisestihan tuo aika usein rakentuu omalla painollaan, mutta ehkä siihen vaikuttaa sekin, ettemme varsinaisesti lähdetä siltä pohjalta liikkeelle, että tässä olisi mukana jonkinlaista hittireseptiä säkeistöineen, kertosäkeineen ja sooloineen. Sellaiset asiat eivät niin sanotusti merkkaa tai ole pakollisia kappaleissa, jolloin ne rajat avautuvat jo aika paljon. Mutta! Jos käsissä on vaikkapa loistava kertosäe, jonka pohjalta lähdetään sitä kappaletta kasaaman, niin tietenkin se kertosäe on hyvä pitää siinä kliimaksina, eikä ripotella siihen ympärille niin paljoa nostattelua, että se koko alkuperäinen pohja katoaa sieltä. Sellainen on aina bonusta, jos tuollaisia pohjia löytyy. Tietyllä tavalla Tarot kappaleet pohjautuvat aina omalla tavallaan kliimakseihin, jotka lyhyemmissä kappaleissa ovat usein kertosäkeissä tai loppunostatteluissa, kun taas pidemmissä kappaleissa voidaan kehitellä vähän enemmän ja nostattaa kappale kliimaksiinsa ihan lopussaan, minkä myötä ne rakenteet murenevat jatkuvasti enemmän ja enemmän.

Z: Meikäläisen mielestä tällä levyllä on enemmän Stigmatan henkeä kuin edellisellä ja voihan progeheviviisun tehdä mitaltaan lyhyemmäksi. Ei tässä olla mitään suoristettu vaan ehkä jopa hieman käyristetty, eli tältäkin osin homma saattaa olla jollain tapaa kierompaa ja vielä aiempaakin vähemmän itsestään selvää. Samaa tuuttausta uusilla mausteilla tarjotaan ja se toimii varmasti, toivottavasti myös niille, jotka eivät ole aiemmin sitä löytäneet.

Ensimmäisillä pyörityksillä Crows Fly Blackilla pisti korvaan myönteisesti jopa Tarot mittapuulla käsittämätön harmonisuus ja mahtipontisuus, joten miten juuri näin korkeita nostatteluja pääsi sekoittumaan kappaleisiin?

Z: Niinpä! En kyllä osaa sanoa mistä tämän albumin mahtipontisuus sai alkunsa, mutta jotenkin siinä demotellessa kaikki asettui jo uomiinsa ja se levyn tietynlainen linjaus lähti sieltä löytymään. Marcon ja Tommin tapa puolittaa, duetoida ja vedellä päällekkäin laulujaan toimi kokonaisuuden kannalta hyvin, sillä nythän homma kulkee suurin piirtein niin, että Marcon osuus on lauluissa noin 70% lead-lauluista ja Tommi 30%. Stemmat miehet vetävät tuttuun tyyliin kimpassa. Siinä ei enää edes musiikkiin paljoa tarvitse harmonisuutta, kun nämä äijät pistävät kurkut suoriksi yhteen ääneen.

Pienenä mausteena levyltä vaikuttaisi löytyvän jälleen mukava vierailijamiehistö Emppua, taustalaulajia ja niitä tuttuja akustisia kitaroita myöten, joten mukaan on mahtunut jälleen aikalailla kaikenlaista.

M: Tässä jutussahan on mukana sellaista kovaa savometalliasennetta, eli mukana on lähinnä tätä savolaista porukkaa tyyliin Markkasen Jouni, joka on nykyään tässä managerihommassakin mukana, MC Raaka Pee Turmion Kätilöiden vokalisti, Kunnon Perkule Verjnuarmusta ja niin edelleen. Ainoa joka poikkeaa joukosta on Peter James Goodman, joka on ennemmin kotoisin tuolta Karjalan suunnalta Imatralta, mutta eihän se noin tarkkaa ole? Nämä on kuitenkin vanhoja kavereita kaikki, joita on sitten mukavaa nähdä Henry's Pubissa hyvällä tekosyyllä, kun oltaisiin siinä muka studiossakin jotain tekemässä kaiken ohessa, joten mikäs siinä. Itse tuli tosiaan käytyä tekemässä lähes samoilla bändeillä samanlaisia pieniä juttuja, joten kai tässä pätee vähän sellainen vuoroin vieraissa periaate ja kun tämä on jo vähän perinteeksikin muodostunut, niin en näe mitään syytä vältellä sitä.

Z: Taustalaulajiahan meillä on ollut jo jonkin ajan aina mainittuja kuningasnimiä myöten, mutta Empun osuus oli taas vetää kiva wah-wah soolo puolikkaan Traitoriin ja äijä on niin kova siinä jutussa, että olisin ollut hullu, jos en olisi sitä mahdollisuutta hyödyntänyt. Ehkä pääsen sitten vetämään itse Brother Firetriben seuraavalle AOR-tilun? Kukapa tietää. Marco vetää kaikki akustiset tuttuun tyyliinsä, onhan se kone niiden soittamisen suhteen omalla persoonallisella otteellaan, mutta jos niitä livenä vedettäisiin, ottaisin tietenkin sen puolen haltuuni kitaroiden ohella.


Crows Fly Black edustaa monin tavoin jälleen todella vahvaa Tarot antia, sillä monet kappaleet erottuvat jo instrumentaaliselta anniltaan toisistaan, minkä ohella albumilla eksytään monille suunnille aina uusia uria myöten.

Z: Heti Crows Fly Black osoittaa hevin ja progen yhteneväisyyden parhaimmillaan heti levyn alkuun. Traitor on taas mukava Black Sabbathin hengessä tehty veto, jossa on mieletön kertosäe ja kruununa tietenkin tuo meikäläisen ja Empun hilipatipippaat kappaleen lopulla. Ashes To The Starsin sci-fi tarinaa Marcon ja Tommin äänet rakentavat aikalailla kuninkaalliseksi, mutta onhan siellä taustallakin jotain tapahtuma, vai mitä? Messenger Of Gods avaa puolestaan ovia vähän uusille suunnille, kun kappaleesta löytyy jopa hieman punk-meininkiä ainakin minun korviini, mikä on kummallista. Before The Skies Fall on puolestaan aika perinteistä Tarot materiaalia riffeineen ja kertseineen. Sen sijaan kauneinta Tarot antia suurin piirtein ikinä edustaa Tides, jossa voi kuulla hienoja pianoja ja Marcon riipivää laulua, joka saa karvat nousemaan pystyyn joka kerta. Bleeding Dust esittelee ehkä eniten Judas Priestiin taipuisia juuriamme, mutta toisaalta mukana on taas pitkää sooloilua Jannen kanssa, kuten tuon tyyppisessä kappaleessa kuuluukin olla. Seuraavaksi You nostaa jälleen esille hieman perinteisempää Tarotia, kun taas Howlissa mennään jo vähän Queeniksi aina stemmalaulantoja myöten. Siinähän meinasivat loppua raidat kesken ja jälki oli sen mukaista. Grey on loistava levyn lopetus, eli käytännössä totaalinen progevääntö metallinäkökulmasta.

Viimeistään lyriikat pistävät kuitenkin jopa hieman ajattelemaan ja viimeistään tässä vaiheessa tavoitetaan myös kaikkein perinteisempiä Tarotin ulottuvuuksia, kun sci-filtä ja massiivisilta suuruksilta.

M: Tätähän meidän levyiltä löytyy aina, eli mihinkäs se koira karvoistaan pääsisi. Jos nyt ihan alusta aloitetaan, niin Crows Fly Black on aikalailla kauhufantasiaan taipuva veto, ehkä lievästi sci-fistinen eeppinen häijy teos, jossa eräänlainen sodanjumala tai järjettömän suuri muukalaisäly laskeutuu taivaista ja murskaa kaiken, joten variksethan siinä tykkää lennellä, kun niille riittää safkaa. Näitä suurempia muukalaisälyjä voisi pitää vaikkapa jumalolentoina, kuten on monesti sci-fissä käsitelty. Traitor on sitten eräänlainen sotilaskomedia, tai se on ainakin sellaisessa hengessä tehty ja itselleni tuli siitä mieleen hieman samanlainen asenne tehdä kappale, kuin tekijöillään taisi olla aikanaan tehdessään tuota Starship Troopers elokuvaa, joka on aika yltiöpäinen komediatäytteinen sotilaselokuva, eikä väkivaltaa säästellä. Ashes To The Stars on myös jälleen silkkaa sci-fiä, joka kertoo eräänlaisesta mahdollisuudesta nanoteknologiaan, jolla kyetään yhdistelemään ihmisiä tietokoneisiin ja päinvastoin, jolloin nämä kykenevät hyödyntämään toisiaan. Kappaleessa on sitten tässä tapauksessa avaruusmies ja alus kytketty toisiinsa, minkä seurauksena nämä päättävät ajaa aluksella niin järjettömiin nopeuksiin, että he murtavat ajan ja avaruuden universumin loppuun. Tommilla on tässä kappaleessa eräänlainen rooli, jossa hän edustaa koko universumin olennaisimmassa osassa piilevää kaaosta, eli liikkuu jopa kvanttitasolla. Howl lähti alun perin liikkeelle eräänlaisena matkamiehen kertomuksena, mutta sai lopulta aika kauhufantasiaan taipuisia piirteitä sekin ja ihan kuin tässä jotenkin sanoitusta avaisin, niin voisin sanoa tekstin olevan hieman velkaa Stephen Kingin Musta Torni -sarjalle ja siinä on hieman tietynlaista lännenmeininkiä, joka sitten menee aika erilaisille tasoille, kertoen lopulta tietyn pyssynheiluttajajunanryöstäjäihmissuhden tarinan. Kyllä näitä sci-fi sävyjä mahtuu meidän levyillemme aina.

Silti mukana vaikuttaisi olevan tällä kertaa jopa yllättävän paljon hieman maanläheisempiä, arkipäiväisempiä ja meitä kaikkia koskettavia aiheita, jotka paneutuvat hetkittäin jopa syvälle koko ihmisyyden syövereihin.

M: Sitä puoltakin kyllä löytyy aika paljon. Messenger Of Gods on myös hieman maanläheisempi kappale, vaikka joku voisi sen nimestä toisin jo ehtiä ajattelemaankin. Sen voisi ajatella eräänlaisena yleisenä tympeyden osoituksena nykyistä massakulttuuria, mediaa, kaupungistumista ja urbaania hässäkkää kohtaan. En nyt sanoisi että olen mikään "takaisin luontoon" -tyyppi, asustan itsekin kuitenkin kaupungissa, mutta mielestäni nämä ovat tietyllä tapaa sairaita paikkoja, kun pitää joka päivä tuijotella ruutuja, näpytellä tekstejä ja kommunikoida näin ihmisten kanssa. Kuka tietää, vaikka nämä koneet tuijottelisivat takaisin? Kappale kyselee siis sen perään, missä tämä jumalten sanansaattaja mahtaisi olla, joka ylevöittäisi meidät pois tästä betonihelvetistä. Before The Skies Come Downissa ja Bleeding Dustissa käsitellään hieman eräänlaista vieraantumista hieman eri tavoin ja vaikka en ole itse ihan siihen asti edennyt, on lähellä tullut käytyä ja sen myötä tekee mieli leikitellä sillä ajatuksella, mitä asioita kannattaa arvostaa, ennen kuin ne taivaat putoavat niskaan. Tides on varmaan lähimpänä ankeaa romanssia, mihin meidän kappaleissa voi päästä ja se käsittelee tavallaan asioita, jotka murenevat ympärillä ja sen jälkeen pitää vain jotenkin löytää tie eteenpäin, jotta sen asian yli voi joskus päästä, vaikkei sillä hetkellä tekisi yhtään mieli tehdä asialle mitään, tiettyjen osapuolien hankaloittaessa asiaa jatkuvasti. You on aika simppeli sanoma, jonka voi osoittaa vaikka ex-tyttöystävälle tai vanhoille kavereille, jotka tulevat kertomaan sinulle, että sinä olet muuttunut ja sinä olet etääntynyt kaikesta, vaikkapa meikäläisen tapauksessa näiden musiikkijuttujen takia. Itsehän siinä ajattelee, että nämä itse ovat tympääntyneet kaikkeen elämässään, eikä mikään tunnu enää kiinnostavan millään tasolla. Asiahan on kuitenkin niin, että mies on sitä mitä on, vaikka aika kuluu. Lopulta vielä Greysta voi paistaa läpi tietynlainen yleinen inho tai jopa viha meidän kulttuurin tasapäistävää koululaitosta kohtaan, kun yhteiskunnan säännöt määrittelevät, kuinka 1+1 ja ABC johtavat tasan tiettyyn suuntaan ja haaveet lytätään jo nuorella iällä, eikä astronautin työstäkään saa haaveilla edes lapsena.

Monilla pistivät jo hyvissä ajoin ennen albumin julkaisua Crows Fly Blackin kohdalla silmään tietokoneella tehdyt kannet sekä hyvässä että pahassa, mutta samalla kaiken taustalla piilee varmasti myös selvää teemoihin sitoutuvaa aihetta?

Z: ToxicAngelhan ne on tehnyt, ihan kuten myös Suffer Our Pleasuresiin ja mieshän on tunnettu tietokonegrafiikasta, joten mikä siinä on nyt punainen vaate? Äijä tekee loistavaa jälkeä ja silti monet jaksavat vinkua, joten menkäähän itse tekemään parempaa jälkeä meidän silmiimme. Veikkaanpa vain että jää tekemättä! Nimikkoviisun sanoitukset kertovat vihaisen jumalan tulosta, joka rankaisee ja samaan liittyvät myös kannet. Maailma on täynnä kuolleita ihmisiä ja niiden jäämistöt leijuvat ilmassa mustissa kuin varikset, ei siinä sen kummempaa runollista syvyyttä tarvitse edes kaivella.


Crows Fly Black äänitettiin tuttuun tapaan Studio Soundilla ja Note On Studiolla, mutta millaisissa olosuhteissa levyä lopulta äänitettiin, paikkojen oltua kuitenkin tutut jo muutamista sessioista?

Z: Tämä paikka on meille kuin koti, ainakin mitä tulee äänittämiseen. Mikko Tegelman, joka on meidän livemiksaaja, tekee akustiset rummut ja antaa kaikkea mahdollista neuvoa muuhunkin äänitykseen. Jannen puolella taas saadaan olla rauhassa duunaamassa omaa juttua eikä ole aika- tai raharajaa kimpussa. Jos vain on mitenkään mahdollista, tekisin kaikki äänitteet täällä. Homma on yksinkertaisesti niin leppoisaa ja sujuvaa tuolla tavalla.

M: Molemmat studiothan ovat siis samoissa tiloissa ja Tegelmanilla on se isompi puoli, jolloin siellä puolella on helpompi pistää rummut pystyyn ja äänitellä niitä, eikä sitä juttua kannata siellä Jannen Note On Studion puolella säätää. Sinne siirrytään sitten rumpujen jälkeen ja pistetään varaston nurkkaan Marshallit ja muut setit pystyyn, jolloin voidaan äänitellä kitaroita, bassoja, koskettimia ja niin edelleen. Voihan tuo kuulostaa aika ankealta ja yksinkertaiselta, kun tilaa ei todellakaan ole mitenkään armottomasti ja laulujakin ääniteltiin todella pienessä kopissa, mutta ei se kyllä niin synkkää sentään ollut, kun koko tila on kuitenkin kuin toinen koti. Ei ehkä Britney Spears lähtisi ihan tuollaisissa olosuhteissa äänittelemään, mutta meistä se oli oikein hauskaa, kun hommassa pysy tiettyä intimiteettiä mukana koko ajan, suuren joukkomme vierailijoineen ängetessä sinne samoihin tiloihin.

Albumista puhuttaessa on noussut jo muutamaan otteeseen esille se seikka, kuinka sen koko työstämiseen meni lähes koko vuosi 2006, mutta itse äänityssessiot tuskin levittäytyivät ihan näin laajalle?

M: Mehän aloitimme äänittämään rumpupohjia oikeastaan vasta heinäkuun puolella, eli jos lasketaan heinä-, elo- ja syyskuu kokonaisuudessaan mukaan tuohon, niin kolmisen kuukautta siinä meni, mutta toki erittäin hajanaisissa osissa. Rumpupohjissa meni oikeastaan yllättävän vähän aikaa, kun Spede oli ilmeisesti treenannut ja siinä meni kolmisen päivää, minkä jälkeen tehtiin hieman luovaa työtä päivän verran välissä. Sitten ei ollutkaan enää mitään ihmeellistä säädettävää edessä, joten siitä saattoi edetä bassoihin, joista soitin ainakin puolet sisään viidentenä päivänä ja lähdin itse käymään kotona pariksi viikoksi, minkä aikana äijät soitteli sitten kitaroita ja koskettimia sisään. Palattuani ei ollutkaan enää edessä kuin loppujen bassojen vetelemiset ja laulujen luikauttelemiset. Minähän asun tosiaan Helsingissä ja Tommi Pirkkalassa, joten senkin takia piti asiat suunnitella niiden välimatkojen mukaan, jotta päästään lauleskelemaan sopivalla tahdilla. Se vaikutti lähinnä tuohon, että tähän meni se koko kolmen kuukauden aika, mutta aikamoisen säädön kautta siitä pääsi kuitenkin yhtenäinen levy syntymään, vaikka koko jälki olisi voinut hajota selvästi hajanaisemmaksi.

Jos 2000-luvun Tarot on ollut raskainta sävellyksiensä puolesta, niin sitä se on ollut myös tuotannoltaan, joten pyrittiinkö Crows Fly Blackille vääntämään tällä mallilla linjaan sopivat jämäkät soundit?

Z: Onhan meillä ollut alkuperäisillä levyillä jämäkät soundit aina For The Glory Of Nothingista alkaen, eikä vanhemmissakaan ole enää valittamista, kun nekin on saatu restauroitua viimeisen päälle omaan arvoonsa. Uusimmilla levyillä hommaan vaikuttaa tietenkin eniten se, että me soitetaan nykyään hieman raskaampaa heviä, mutta samalla myös Janne on tietenkin sellainen guru soundien kanssa, että se pistää aina alakerrat tutisemaan. Se on ehdottomasti hyvä homma ja on tuonut meidän uusimmillekin levyille aikamoisen armotonta tärinää, josta ei ihan joskus aikoinaan uskaltanut edes haaveilla. Siitä löytyy raskautta ja melodisuutta juuri sopivalla tavalla, joten kai siitä sietää kiittää sekä Jannea että meidän omaa ulosantia.

M: Sehän on ollut myös luonnollista kehitystä aika selvästi, kun jokainen levy vaatii omanlaisensa ilmapiirin ja tässä kolmen levyn ajan on vain päässyt käymään niin, että meininki biiseissä on synkentynyt samanlaisella tahdilla. Sitten tietenkin vaikuttaa sekin, miten levylle soittaa, millä sitä äänittää, miten paljon äänittämisestä tietää ja millaista otetta koko hommaan ottaa, joten tässäkin voidaan puhua osien summasta aika paljon. Crows Fly Blackilla oli tietenkin mukana hieman pyrkimystäkin tällaiseen, kun biisit olivat jo aika raskaita ja meikäläisen puolesta ne soundit olisivat voineet olla jopa vielä raskaammat. Meiltä lähtee nykyään jo näpeistä aika raskasta soundia, mihin on aika vaikeaa puuttua soundiratkaisuilla. Tietenkin yksi muuttunut asia esimerkiksi Suffer Our Pleasuresiin verrattuna on se, miten tällä levyllä pyrittiin vähän rapeampaan perusjyrään bassojen ja rumpujen puolella, jotta siinä jäisi vähän enemmän tilaa koskettimille ja lauluille, kitarathan sieltä kuuluvat aina muutenkin. Lopputulos on sitäkin kautta raskaampi.

Perinteinen muusikkokliseehän on se, että uusimman levyn kuuluu olla aina se paras, mutta millaisia mietteitä Crows Fly Black herättää juuri nyt valmistuttuaan, kun albumi on todellakin uunituoreen höyryävä?

M: Nyt on kieltämättä niin, että Crows Fly Black on edelleen sen verran lähellä noin levynä ja hengentuotoksena, etten suoraan sanoen osaa sanoa miten tyytyväinen siihen oikeasti on. Levy kun on meille itsellemmekin noin valmiissa muodossa ihan yhtä tuore, kuin se on kuulijoillekin. Sanotaan nyt näin ajan hermolta, että uskoisin olevan uuteen vähintään yhtä tyytyväinen kuin Suffer Our Pleasuresiin, mutta näitä kahta levyä on aika vaikeaa verrata, kun toisen julkaisusta on kulunut kolme ja puoli vuotta, kun taas uusi lähes polttelee käsiä vielä. Täytyy saada vielä hieman etäisyyttä ja olla vaikkapa kuuntelematta sitä parin viikon ajan, niin sitten pystyy muodostamaan mielipiteensä. On tuohon kuitenkin sen verran paljon sydänverta ja henkeä pistetty peliin, että luulisi tuon olevan mieleen jatkossakin, sillä eihän tässä mitään puolittaista ole tullut mielenkään heittää ilmoille.

Z: Kun saisi sen vielä käteen! Tässä vaiheessa on vielä poltettu masteri hanskassa. No hyvältä tuntuu ja apina selästä on poistunut, mikä on jo suuri helpotus. Mieletön albumi tuli taas tehtyä, joten toivottavasti se miellyttää myös muitakin kuin bändin jäseniä, jolloin pääsemme ehkä etenemäänkin tämän voimin johonkin. Kuuta ei todellakaan tavoitella, mutta kaikki mahdollinen revitään irti mihin on mahdollisuuksia, eikä periksi anneta yhtään.

Miltä Tarotin tulevaisuus näyttää tällä hetkellä, kun kokoonpano on ainakin tällä erää uudistunut, seitsemäs albumi on julkaistu, kiertely on alkanut ja muutenkin bändi vaikuttaisi olevan kovemmassa vauhdissa kuin koskaan?

Z: Aivan loistavalta! Odotukset ovat korkealla ja keikkaa vedetään, mutta samalla on pidettävä realiteetit hallussa. Eihän sitä silti viitsi olla tylsästi täysin miettimättä mitä tästä voi seurata, joten hyvin menee ja tulee toivottavasti menemäänkin vielä jatkossakin.

M: Me tehdään se mitä voidaan ja kyetään, eli julkaisu- ja rundisuunnitelmia on kyllä aina kiertueita, festareita, albumeita ja jopa DVD:ita myöten, mutta ne ovat silti sellaista tulevaisuutta, jota ei uskalla täysin valottaa, kun ei itselläänkään ole sitä valoa vielä hallussa. Saa nähdä miten niiden kanssa käy. Nämä parikymmentä vuotta ovat kuitenkin opettaneet sen, että ihan liikoja ei kannata odottaa, eli jalat kannattaa pitää maassa ihan rehellisesti, eikä lähteä suoraan suitsuttamaan liikaa ja tanssimaan toreilla. Siinä voi jopa säätää itse omat asiansa niin, että ne menevät lopulta ihan varmasti päin vittua, mutta odotellaan ja katsotaan miten asiat menevät. Nightwishin puolella on tietenkin luvassa jo bassoäänityksiä ensi viikon puolella, talven aikana tullaan äänittämään maaliskuussa viimeistään lauluja ja tämä kaikki ei kuitenkaan Tarotin taivalta estele oikeastaan mitenkään. Levy kuitenkin tulee tosiaan vasta syksyllä 2007 ja promot sekä videot edeltävät vasta siten, joten kyllä aikataulutus on aika hyvin hallussa tällä erää ihan molempia bändejä ajatellen, joten jos tässä nyt eivät taivaat putoa niskaan, niin asiat voivat tulla näyttämään jopa hyvinkin leppoisilta jatkossa.


Sitä ennenhän on luvassa tietenkin kiertelyä, sillä kiitos Nightwishin uuden albumin julkaisun siirtymisen tulevaisuuteen, on Tarotilla varmasti viimein aikaa kunnon kiertelyyn.

M: Kyllä tarkoitus olisi kiertää maita ja mantuja sen verran tällä Suomen maalla, että hieman laajemmallekin päästäisin tahkoamaan sopivia paikkoja, vaikka eihän tässä maassa kovin laajasti kiertelemään loppujen lopuksi pysty. Tullaan varmasti kiertelemään sopivalla tahdilla laajemmaltikin paikkoja vähintään viikonloppukeikkailulla ja mahdollisesti hieman aktiivisemminkin, mutta onhan tässä kaikenlaista säätöä muutenkin. Meillähän on nyt vain marraskuu aikaa, ennen kuin itselläni on tuo Raskasta joulua -pätkä joulukuun puolella, minkä jälkeen Tarot pääsee taas vauhtiin ensi vuoden puolella ja sitten kaikki tiet ovatkin jälleen avoinna. Niistä kuvioista en nyt osaa vielä sanoa, miten kaiken kaavailisi, mutta sen verran pientä ajatusta kytee mielessä, että päätä pitäisi saada auki vähän ulkomaillekin. Nuclear Blastilta kun tulee ulkomaanjakeluakin tuossa alkuvuodesta, joten jos vain pienet mahdollisuudet sen sallivat, niin Suomen rajojenkin ulkopuolelle pyritään. Säätö on päällä ja toimintatäytteinen vuosi 2007 on Tarotin osalta tulossa! Jätkiä kohtaan olisi kuitenkin ihan oikein päästä kokemaan, miten mukavaa on ostaa saksalaiselta huoltoasemalta pullollinen vodkaa.

Monia saattaa kiinnostaa näin monen albumin jälkeen, millaiseksi settilista mahtaa mahdollisesti muodostua Crows Fly Blackin jälkeen, eli tuleeko settiin mahdollisesti suuriakin muutoksia ja mitä kappaleita on tarkoitus vedellä?

Z: Uusia viisuja tulee roppakaupalla tietenkin ja vanhoja se perusmäärä siinä ohella. Eli setin runko pysyy aika kohdallaan, mutta uudet viisut tekevät siitä nerokkaamman, jos se on enää mahdollista. Setin pituus tulee omilla vedoilla olemaan siellä puolentoista tunnin tietämissä, mihin olemme aina tähdänneet, eli ihan tässä vaiheessa noita ei lähdetä kuitenkaan venyttelemään, vaikka uusia kappaleita sinne sekaan lähtisikin ropisemalla tulemaan.

Tarot on ollut jo pitkään energisen ja kovan liveaktin maineessa, vaikkei pumppu enää nuorta soittajiltaan olekaan, joten millä periaatteella nykyään keikkoja saadaan vedettyä tällä puhdilla? Viinat naamaan, sätkä huuleen ja menoksi kunnes ei tunnu mitään?

Z: Viinat vedetään setin jälkeen ja ennen settiä voi ottaa ehkä pari bisseä ja siinä kaikki. Vedon meininki lähtee sydämestä eikä viinasta. Minä vedän röögiä keikalla enemmän kun laki sallii, mutta se on osa showta. Vai kuka oikeasti pysyisi tajuissaan vetäessään askin röögiä tuntiin? No, ehkä joku muukin, mutta ehkä tuotakin pitäisi alkaa mainostaa keikan yhteydessä, niin saisi keikkatupakoijia mukaan yleisöön katsomaan urheilusuoritusta.

Ja ennen kuin homma karkaa lapasesta pahemman kerran tulevaisuuteen, on aika kiittää haastattelusta ja antaa mahdollisuus niille kuuluisille viimeisille sanoille, eli lava on teidän ja sana on vapaa!

Z: Perkele! Rakastakaa itseänne ja kuunnelkaa Tarottia! Eiköhän se saarna ole tällä kertaa tässä!

M: Taotaan nyt kun rauta on kuumaa ja katsotaan, mitä tulevaisuus tuo Tarotillekin tullessaan!


Tarotin uusi albumi "Crows Fly Black" ilmestyi 25.10.2006
www.wingsofdarkness.net

Haastatteli: Aki Nuopponen
Haastattelu © Korroosio