Kotimainen Noumena sai kunnian olla ensimmäinen Radio Korroosion haastatteluun joutunut yhtye. Vuonna 1998 perustettu Noumena julkaisi viime syksynä kolmannen kokopitkänsä Anatomy Of Lifen ja vaikkei bändi olekaan ehkä kerännyt ihan ansaitsemansa tasoista huomiota, on kehitys ollut sekä musiikin että huomion suhteen myönteistä. Korroosion piinapenkkiin istuivat bändin toinen kitaristi ja säveltäjä Tuukka Tuomela sekä omin sanoin "se paha-ääninen orinäkaveri" -tittelin omaava laulaja, Antti Haapanen. Ja jotta tuokio ei jäisi vain radioaalloille, tässä sitä itseään tekstin muodossa.

Arvon Noumena, tervetuloa Korroosion tentattavaksi! Miten esittelisitte itsenne kaikille lukijoill, joille Noumena tuo enemmän mieleen egyptiläisen jumaltaruston kuin metallibändin?

T: Noh, bändi perustettiin 1998 ja muutamat demot tehtiin. Nyt ollaan kolmannessa levyssä meneillään. Melodiseksi death metalliksi meitä on kai useimmiten tituleerattu ja vertauksissa on yleensä kuullut Amorphista ja monia tuolta Ruotsin puolelta tulevia melobändejä.

A: Eihän me varsinaisesti mikään death-metal bändi olla, minkä takia on huvittavaa kuulla usein, että 'Te oolette niin paska death-metal pumppu' kun eihän me olla edes sitä lajia suoranaisesti. Mehän olemme Noumena!" Mielestäni jokaisen pitäisi ennen tuomitsemista kuunnella kaikki meidän levyt ja sitten ilmoittaa miltä me oikein kuulostetaan.


Nettisivujanne selailemalla löysin kohtuullisen mielenkiintoisen tiivistelmän levy-yhtiömetsästyksenne vaiheista. Diilin etsiminenhän on monella bändille kinkkistä ja ankaraa puuhaa, mutta näin Artisti maksaa -luokan tarinaa ei heti ole tullut vastaan. Voisitteko kertoa laajemmin, mitenkä ilmeisen Kummelimainen tienne Spiken leipiin kävi ensin Singaporelaisen ja sitten Australiaisen lafkan kautta?

A: Tarkemmin sanottuna se Australian pulju oli vielä tasmanialainen! Ei siinä ollut oikein muutakaan tarjolla. Se hukkuva tarttuu vaikka viimeiseen auttavaan käteen, jota annetaan.

T: Aivan, muistaakseni kun toisen demon aikoihin nuoruuden vimmassa läheteltiin demoja lafkaan jos toiseenkin, ei palautetta kovin paljoa tullut. Sitten tämä Singaporelainen pulju otti meihin yhteyttä, ties mistä oli meidät löytänytkään. Sieltä tuli tarjous, joka meistä vaikutti paperilla erittäin hyvältä, eli eikun Astialle tekemään levyä. Oltiin polleaa poikaa, että tästähän tulee helvetin hyvä. Sitten kun tuli aika maksaa studiolle rahoja, niin levy-yhtiöstä ei kuultukaan mitään. Tai siis kuului sen verran, että se oli ilmeisesti juuri menossa konkurssiin. Jäi sitten studiolasku kätösiin, 26000 vanhaa markkaa, mikä oli opiskelijoille ja vielä armeijassa oleville mukava summa. Muutama vuosi maksettiin sitä takaisin ja lannistumatta jatkettiin musan vääntämistä.

A: Tähän täytyy lisätä, että sopimushan tilanteessa oli Astia-studioiden ja levy-yhtiön välinen asia, eli eihän meidän olisi tarvinnut tehdä asialle itse mitään, jättää masterit vaan sinne. Kun ollaan niin suoraselkäisiä pohjalaisia - puhumattakaan siitä, että Kipon Anssi oli siinä vaiheessa juuri hienon studion pykänneenä korvia myöten veloissa - niin annettiin rahat pojalle pikku hiljaa ostamalla ne masterit pois.

T: Olihan niistä lopulta hyötyäkin kun tämä Tasmanian kaveri otti meihin yhteyttä. Hän oli lukenut tästä meidän kurjuuden alhosta ja oli pykännyt levy-yhtiön pystyyn saadakseen meidän levyn pihalle. Hän oli vaan päättänyt että tällainen matsku on saatava kuultavaksi.

A: Painatti siellä tosiaan puolitoista tuhatta kappaletta meidän levyä tehden kolmea duunia siellä yhtä aikaa - todella hatunnoston arvoinen suoritus. Sitkeä sissi on kyseessä.

T: Saatiin levyt tännekin myyntiin pienien tulliongelmien jälkeen. Siitä mentiin taas demoa tekemään ja 2004 Tempterillä Tenezin Sami Spikefarmilta otti yhteyttä.

A: Siitä on tosiaan homma parantunu ja eteki helpottunu kun on samassa maassa äijät hoitamassa duunia. Että voi käydä ihan paikan päällä niistämässä kaveria, jos jokin on vialla. Koko tämä menneisyys Singaporen ja vastaavien kautta onkin luultavasti vain meiän kavereiden sairasta pilaa.

Millaista palautetta olette saaneet Spiken julkaiseman, uuden Anatomy Of Life-lätyn tiimoilta parin kuukauden aikana?

T: Hyvää palautetta ollaan saatu pääosin, ja kyllä muutamat huonommatkin, ihan niin kuin edellisestä Absence-levystä. Itse ollaan tulokseen oikein tyytyväisiä ja olemme iloisia, että se on levinnyt.

Uuden levyn materiaali on paljon jylhempää ja jykevämpää vanhaan nähden. Mitenkä omasta mielestä olette kehittyneet Absencelta uudelle levylle tultaessa?

A: Meikäläisen mielestä olemme menneet materiaalissa paljon yhtenäisempään suuntaan. Tuukka ja Ville, jotka säveltävät meidän biisit, tietävät jo hyvin keskenään mitä tekevät. He ovat löytäneet jo sellaisen Noumena-tyylin sävellysperustan, vaikka eri ihmiset onkin välillä puikoissa. Pidän itse tästä eeppisemmästä suunnasta, johon on sellainen pieni tipuaskel tullut tehtyä.

T: Meidän alkuaikoina kun tuli tehtyä paljon sellaisia pidempiä vetoja ja välissä tehtiin biisejä paljon tiivistetymmin, niin nyt ollaan taas palattu tällaisiin meidän mittapuun mukaan pitkiin biiseihin.

A: Tosin meidän alkuaikoina ne pitkät siivut oli aika lailla sellaisia että toistettiin kahta kohtaa jatkuvasti ja sitten kun oli kuusi, seitsemän minuuttia purkissa niin katsottiin, että nyt on hyvä biisi kasassa. Nyt se pituus ei ole itsetarkoituksellista vaan sillä on joku pointtinsa.

Teidän musiikin aiheuttamista mielikuvista olette varmasti joka haastiksessa saanu kuulla Amorphiksesta ja Göteborg-dödöbändeistä. Miunlle tulee mieleen myös pari Dan Swanön monista projekteista. Mistä teidän vaikutteista koostuu Noumenan musiikilliset perustat?

T: Minun musiikilliset vaikutteet vaikkapa yläasteelta lähtivät kyllä Metallicasta, etenkin kun alkoi kitaraa soittaa. Kun sanoit herra Swanöstä niin itselleni yksi kovimmista bändeistä on kyllä ollut ja on yhä Edge Of Sanity, jota tulee kuunneltua pirusti.

Onko oma Crimson siis jossain taskussa odottelemassa? Yhden biisin lätty, vajaat kolme varttia?

T: En kyllä lähtisi sille linjalle, vaikka Crimson onkin helvetin kova levy. Kai se mahdollista olisi.

A: Voisihan sitä vetää vielä pidemmän biisin, koittaa ainakin. Tehdä piruuttain jonkinlaisen paskalevyn, 46 minuuttia kahta kohtaa toistaen!

T: Ruotsin maalta tulee siten monia muitakin bändejä, joita on kulutettu, kuten In Flames. Nykykunnossaan se ei nyt hirveästi nappaa, mutta vanhempia levyjä on tullu paljonkin kuunneltua. Opethin tuotanto on ollut kovassa huudossa.

A: 51 Koodia…

T: Uniklubi…

A: Juustopäät oli aikanaan aika helkkarin kova inspiraation lähde.

T: Kyllä, se toi sitä punk-asennetta tähän meidän meininkiin, kun oli niin äärettömän pun! Amorphis myös on tietysti ollut ja onkin yksi kovimmista. Heidän uusi levynsä on todella hyvä.

A: Amorphis todellakin on yksi suosikeistani. Thousand Lakes oli sellainen herättäjä, jota ei siltikään ihan hirveästi tullut kuunneltua. Kun Elegy tuli niin se oli niin perkeleen kova täräytys, voimasoitossa vuoden päivät.


Noumenasta voi löytää todella monien genrejen piirteitä; dödöä, perinteista heviä Maiden-kitaroinnin tapaan, vähän gootahtavaa menoa, folk-melodioita, huru mycket. Tuleeko mieleen mitään musiikillisia elementtejä, joita Noumenan raameissa ei voisi kokeilla; ainakaan ilman mitään singlen B-puolen känniriemastelua?

T: No itse en lähtis millekään kasarikikkelihevi-linjoille. En voi sietää sellaista perus power-metallia, tuplabasaritukutäkätukutäkä -meininkiä.

A: Sellainen Sambarumba-latinomenokin olisi liian paha, kun ollaan niin jäyhiä. Ei lähetä vielä sellaisella kosiskelemaan Etelä-Amerikan markkinoita.


Teillä on levyillä käytössä hemmetin komea skaala erilaisia laulutyylejä mörinästä naislauluihin. Onko tämä idea lähtenyt henkilökohtaisista mieltymyksistä?

T: No naisvokalistimme Hanna on ollut mukana about jokaisella Noumena-levytyksellä tähän mennessä, joten se on asia, josta olemme halunneet pitää kiinni. Jokaisella lätyllä on siis ainakin muutamat biisit, joissa hän on mukana. Sitten parilla viime levyllä on ollut puhtaita miesvokaaleja, jotka on hoitanut ekalla Karaoke 13:ta laulaja ja siitä lähtien Tuomas Tuominen Fall Of The Leafesta.

A: Terveisiä heille!

T: Terveisiä todellakin heille. Sitä halutaan mukaan, vaikka tämä Andyn karheampi ilmaisu on ykkösasemassa meidän bändissä. Hän kertokoon siitä lisää.

A: Äskeiseen vielä palatakseni jännällä jutulla, kun herra Äyriäinen, nykyään Entwine-yhtyeestä, oli kovasti tarjolla vetämään ja oli kuulemma ollut kiinnostunutkin vetämään ne puhtaat laulut ekalle levyllemme, mutta päädyimme toveriimme Pekkaan. Olisi ollut jännää, että tällaisen loistavan rakkauden lähettilään kuin Entwinen nykyinen laulaja olisi ollut historiassa meidän levyllämme mukana.


Uuden levyn tiimoilta on nähtävästi tulossa enemmänkin keikkaa ympäri Suomen maan. Miltä keikkasuunnitelmat vaikuttavat tällä hetkellä?

T: Tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä. Juurikin nyt ollaan Joensuussa keikkaa odottelemassa ja keväälle on varmistunut 7 keikkaa ja pari lisää olisi odottelemassa, siis yksistään Suomeen. Toukokuun alkuun ollaan taas suunniteltu lähtöä Saksanmaalle ja naapurikuntiin levittämään ilosanomaa.

A: Niin, jos tällä kertaa pääsisi tuonne Hollantiin, Belgiaan ja Ranskaan asti.

T: Viime keväällähän siellä käytiin naamaa näyttelemässä ja nyt olisi kova tarkoitus mennä uudelleen.

Jos ajattelette itsenne katsomaan keikkaa yleisöön, pidättekö enemmän arvossa virtuoosimaista soittoa ja tarkkaa tikutusta a'la Dream Theater vai elävämpää riehumista lavalla, vaikka se tapahtuisikin soittotarkkuuden kustannuksella?

T: Meikäläinenkin on niin paska kitaransoittaja, että jos koittasin koko ajan soittaa täydellisesti oikein, niin eihän sitä pystyisi lavalla liikkumaan senttiäkään. On se näes jännää kun tuolla keikalla ottaa riskejä: lähtee tukka pyörimään ja sitten arvotaan niitä nuotteja ja sointuja menee sinne tänne. Keikoilla kehittyy kuitenkin soittajana niin, että saa sitä meininkiä ja liikettä mukaan, ilman että soitto kärsii liiallisesti. Mielestäni me pyritään pitämään meininkiä yllä.

A: Arvostan kyllä enemmän sitä että pidetään nimenomaan sitä meininkiä yllä. Kyllä kaikki asiasta kiinnostuneet tietää ne biisit siellä. Sitä biisiä voi täydellisenä hinkata sitten kotona levyltä, mutta keikasta on turha maksaa jos äijät vaan seisoo paikallaan. Ethän sinä osaa niitä liidejäs soittaa istualtasi kotona kun treenaat niin ihan samahan se on, miten riehut siinä samalla.

T: Aivan, sama biisi menee samassa kohtaa kuitenkin vituiksi.

Palataksemme hieman edeltäviin, teillä kun on levyillä monia vierailevia vokalisteja eri ulosanteja varten, niin miten hyvin olette saanut tämän monimuotoisuuden toteutettua livenä, kun arvatenkaan ette joka keikalle levyvierailijoita ole saaneet messiin?

A: No Hanna on kanssamme melko hyvin pystynyt keikkailemaan, lähes joka kerta. Ne poikkeuskerratkin ovat meille sitten mukavaa vaihtelua. Voidaan vetää niitä kurkuntappokeikkoja meikeläiselle pelkillä vauhdikkailla ralleilla. Tuomaskin tulee mukaan aina kun mahdollista. Innolla hän on kanssamme aina lähdössä joka paikkaan.

Olette tosiaan heittänyt rundia myös Saksan ja Itävallan päässä. Miten rässijyystön ja teutoni-powerhevin kultamailla teidän matsku on purrut yleisöihin?

T: No sillä viime reissulla meillä oli, mitä, kahdeksan vai yhdeksän rykäisyä. Kolme tai neljä keikkaa oli tosi hyviä, kaksi oli ihan OK ja kaksi oli sitten sellaisia keikkoja, jotka olisi monestakin syystä voinut unohtaa. Parilla vedolla kyllä näki että ihmisiä oli ikkunoista ulos tursuamassa ja he pitivät näkemästään ja kuulemastaan. Levyjä meni kaupaksi ja keikan jälkeen tulivat vielä juttelemaankin.

A: Ehkä he vain halusivat koskettaa ulkomaalaisia. Tuukkaa enemmän ja muita vähemmän.

Kierojen huhujen mukaan tykkäätte pitää kaikenmoisia kilpailuja bändin äijien kesken. Onko tabasconkulautus-kamppailun jälkeen pidetty mimmosia turnauksia?

A: Onhan noita ollut, mutta ne on nykyään väistyneet enemmänkin empiiristen tutkimusten tieltä. Nyt on työn alla sellainen asia, että pystyykö mieshenkilö virtsaamaan pää alaspäin. Olemme tämän päivän miettineet, miten koe olisi totutettavissa ja miettiä olisiko se virtsaaminen parasta suorittaa veltolla kikkelillä vai olisiko sellainen puolikova saksalainen se paras juttu.

Siis tälläistä Mythbusters-toimintaa?

A: Kyllä, vaikken ole kuullut sellaista myyttiä, että esimerkiksi lähtee näkö jos kusee pää alaspäin tai vastaavaa.

T: Tällaisia me pohdimme keikkareissuilla, teemme suunnitelmia.

A: Ettei meitä turhaan kutsuta älykköbändiksi.

Oikea oman aikansa Queensryche, mainiota! Nyt mielikuviin päästyämme, niin kuvitellaan tilanne: Olette kaikki bändin jäsenet avo-Cadillacissa keskellä aavikon läpi kulkevaa valtatietä. Missään ei näy ketään, vain hiekkaa ja alati jatkuva tie. Teillä on varusteina vain seuraavat kamat: Megafoni, ruukkukaktus, havaji-paidat jokaiselle, täytettävä, kuminen uima-allas, akustinen basso, bongorummut ja takapaksissa laatikollinen Captain Morgan-rommia. Eteenne tiellä ilmestyy yhtäkkiä lauma vaaleanpunaisia jättiläisliskoja. Mitä teette, mitä tapahtuu?

A: Vielä tarkentava kysymys, onko meillä siinä Cadillacissa stereot ja soiko siellä Hellacopters?

Totta kai!

A: No hyvä! Mitäs kaikkea meillä oli varusteina?

T: No ainakin ne Havaji-paidat vois vetää päälle.

A: Et muuten voi! Koska ainoastaan bigfatpartyanimalit ja tämmöset seksuaaliset vähemmistöt voi käyttää niitä. Sinä olet niin hoikka poika että olisit ilman paitaa ja me muut pistettäs ne Havajit ylle.

T: Okei, koska ne paidat noin rumien miesten päällä vois pelottaa niitä liskoja.

A: Sitten Ilkka laitettas bongorumpuihin ja Hannu akustiseen bassoon. Ville Miljoona laulais. Meillähän on tämä cover-projekti, Ville Miljoona plays erinäisiä metal-covereita. Siinä siis erinäisiä metallibiisejä vedetään Pelle Miljoona-äänellä. Nää kaks kaveria soittais ja Ville Jodlais siinä. Mä voisin alkaa ohjaamaan uudelleen siinä tätä Red Hot Chili Pepperssin Scar Tissue-videota.

Juopunut komppisektio sohvalta: Ruukkukaktus marskin perseeseen.

T: Juu, ruukkukaktuksella voidaan tehdä erinäisiä kokeita aikamme kuluksi.

A: Kyllä, vaikkapa että meneekö ruukkukaktus liukkaimmin perseeseen ruukku edeltä vai piikit edeltä. Uima-allas sitten täytetään sillä Captain Morganilla ja oikeastaan ruukkukaktuksen mehuja käytettäs sitten blandaukseen. Tehdään cocktaili, helvetin iso booli. Siitä jos ne liskot eivät innostu ni eivät sitten mistään. Isot bileet kokeiden kera. Se on harmi ettei siinä aavikolla varmaan heti tule isoa misulaumaa vastaan, että heiän bussi haaksirikkoutuis sinne tai vastaavaa. Täytyis juhlia liskojen kanssa.

No kelpaisiko misukangastus, jota rommi sitten vahvistaisi?

A: Aivan, juurikin niin, koska sehän riittää että kuvittelee jotain.


Käydäänpä elämänfilosofisiksi: Mikä on raskaan musiikin syvin olemus?

T: Jaaa-a, aika helpon pistit.

A: Mielestäni se on se yhteishenki, joka soittajilla ja yleisöllä on. Muunlainen musiikki ei pysty soittajien ja fanien välille luomaan samanvahvuista suhdetta - että kaikki on yhtä perhettä.

T: Kyllä. Metallimusiikissa on se hieno puoli, että vaikka se on rujoa, niin se on samalla kaunista. Siinä on monenlaisia tunneskaaloja pienessä paketissa.

A: Semmosessa katkopuhemusiikissa on taas vaikea saada esille mitään tunnetiloja. Se on sitä yhtä ja samaa katkopuhetta. Rupee vaan vituttamaan ja sitte pitää lähteä ajeleen autolla ja ampumaan ihmisiä.


Tuohon on erittäin hyvä päättää setti ja laittaa homma säilöön. Jos teillä on terveisiä, viimeisiä sanoja tai haasteita kaksintaisteluun, esittäkää ne tähän paikkaan.

A: Haluaisin pyytää Insomniumin herra Vänniltä rakkaita terveisiä.

Rakkaita terveisiä, herra Vänni. Pyydämme.

A: Erityismaininta menee nyt äitille. OAlen aina kadehtinu semmosia ihmisiä, jotka on päässsy päissään urheilutapahtumissa heiluttaan sitä kylttiä, että "äiti, lähetä rahaa!" Pyytäsin nyt äitiltä, että lähettäsitkö rahaa? Terveisiä!

T: Lähetän vaan terveisiä kaikille kuuntelijoille.

Juopunut komppisektio sohvalta: Eli kaikille Irc-gallerian lukijoille!

A: Huomasitko miten siinä heti kosiskeltiin taas naisyleisöä?

Korroosio kiittää teitä, Noumena! Palaamme varmasti tulevaisuudessa.

T: Kiitos!

A: Kiitos paljon!


Noumenan tuorein albumi Anatomy Of Life ilmestyi 01.11.2006
Yhtyeen kotisivut osoitteessa: www.noumena.info

Haastatteli: Aleksi Ahonen
Haastattelu © Korroosio.fi / Radio Korroosio