KYPCK sai alkunsa vuonna 1032, ainakin jos on nykyisiin olemassa oleviin kirjoituksiin aiheesta luottaminen. Kaupunkina KYPCK liittyi Venäjään vuonna 1508 ja kaupunki sotkeentui toiseen maailmansotaan historian kirjoja havisuttelemalla vuonna 1943, kun kaupungissa käytiin kaikkien aikojen suurin panssarivaunutaistelu. Kylmän sodan päätyttyä ydinsukellusvene K-141 KYPCK laukaistiin vuonna 1994 ja kuten traaginen historia tietää kertoa, sama sukellusvene upposi vuonna 2000, vieden hengen 118 matkustajaltaan. Vuonna 2000 kotimainen Sentenced julkaisi kuudennen albuminsa Crimsonin, jonka äänityksien aikana Sentencedin Sami Lopakka ja bändin tuolloinen tuottaja Hiili Hiilesmaa keskustelivat ensimmäistä kertaa tarkemmin tulevasta mahdollisuudestaan tehdä musiikkia yhdessä. Viime vuonna projekti oli saanut muotonsa, kun KYPCK perustettiin ja joukkoihin olivat liittyneet vokalisti Erkki Seppänen ja basisti Jaska Ylä-Rautio. Nyt vuonna 2008 ilmestyy albumi Cherno, josta herrat Lopakka ja Seppänen nyt kertovat.

Monille KYPCK on saattanut ilmaantua raskaan musiikin kartalle kuin yllätyksenä, mutta tekijöilleen projekti on ollut vireillä jo pitkään ja nyt viimein on saavutettu tilanne, jossa albumin julkaisu on vain hetken päässä.

Lopakka: Odottava tunnelma tässä on ollut jo jonkin aikaa, kun on halunnut pitää vähän suurempaa melua KYPCK:iin liittyen ja ollaan saatu todella hyvä liekki päälle bändin kesken jo aikoja sitten koko hommaa kasattaessa. Viimeisen vuoden on saanut olla itsekseen aivan helvetillisen innostunut koko asiasta ja nyt kun on viimein saamassa albumia pihalle, voi päästä vähän näkemään jotain konkreettistakin ilmoilla eri muodoissa.

Seppänen: Siinä mielessä on myös innokkaat meingit olleet, että meillä oli eilen ihan ensimmäiset koko bändin treenit. KYPCK ei ole aiemmin päässyt sitä iloa kokemaan, että oltaisiin soitettu ihan oikeasti yhdessä toistemme nähden ja kanssa. Tähän asti on ollut vähän sellaista etätyöskentelyä suurimmaksi osaksi ja albumi tehtiinkin vähän sillä tavalla. Ensimmäistä kertaa oltiin kaikki yhtä aikaa paikalla vasta kitaroiden äänityksien aikana.

Voidaanko nyt sanoa varman päälle, että KYPCK on nimenomaan bändi, eikä varsinaisesti vain projekti?

Lopakka: Kyllä tämä on ollut bändi jo pitkään, vaikka tällä tavalla ollaankin työskennelty. Jo tämän ensimmäisen albumin kappaleita tehtäessä tuli aika selväksi, ettei tämä tule jäämään tähän ja kaikkea ei todellakaan tulla tekemään vain muutaman ukon toimesta, täydestä sooloilusta nyt sitten puhumattakaan. Tavallaan koko KYPCK lähti aika hyvässä vaiheessa täysin käsistä, kun pienen pienestä ideasta kasvoi kokonainen iso juttu ja nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että tulevaisuudestakin ollaan puhuttu vakavaan sävyyn koko bändin kesken ja asiat näyttävät paremmalta kuin hyviltä.


Sentenced kuopattiin vuonna 2005 ja tuolloin esille tuli, että koko joukko oli täysin kyllästynyt keikkailemiseen ja laajaan toimintaan, mutta nyt melko suurelle osalle jäsenistä onkin ilmaantunut bändejä, joille tulee varmasti olemaan ainakin jonkin verran vientiä.

Lopakka: Ei Sentencedin kohdalla asioissa ollut kyse varsinaisesti niiden itsensä kielteisyydestä, varsinkaan keikkojen tapauksessa, vaan ennemmin siitä, kuinka isollaan asiat alkoivat olla. Ihan liian isollaan. Kenelläkään meistä ei ollut sellaista liekkiä, että oltaisiin kyetty tekemään kuukausien pituisia kiertueita tai varsinkaan poseeraamaan jonkinlaisessa valokeilassa, kun Sentencedista pyrittiin välillä tekemään jopa vähän liiankin isoa bändiä sen tyyliin ja meihin itseemme nähden. Se alkoi olla välillä pelottavaa. Sanotaan näin, että sellaista liekkiä ei ole olemassa nytkään. Musiikkihommia ei sen sijaan ollut tarkoitus jättää sivuun koskaan, enkä usko että se olisi mahdollistakaan, kun tämä on niin syvästi verissä. Sentenced tuli ansaitusti ja syystä tiensä päähän ja nyt pari vuotta jälkikäteen voisi sanoa, että bändi saatettiin hautaan mitä hienoimmalla ja onnistuneimmalla tavalla.

Pahimmillaan tilanne ei olisi ollut varmasti edes noin helppo, kun kiertueet olisivat suurimmillaan saattaneet suosion kasvaessa venyä jopa pidempiin mittoihin, puhumattakaan juuri siitä tietynlaisesta suosion nostattelusta, joka vei Sentencediä jatkuvasti jopa jonkinlaisen ikonin asemaa kohti.

Lopakka: Se ei ole todellakaan tarkoitettu ihan joka ihmiselle, eikä varsinkaan meille. Siinä oli kuitenkin taustalla se meidän tietty asenne, joka oli mukana koko Sentencedin ajan. Meillä oli tarkoituksena tehdä kaikki aina täysillä tai sitten ei ollenkaan. Tässähän oli sitten edessä se tilanne, että jos olisimme ottaneet vastaan vaikkapa keikkailun suhteen kaikki ne tarjoukset, joita meille tarjottiin, niin ei siinä oltaisi oltu juurikaan kotona. Se olisi vienyt meiltä kaikilta hengen ja moneen otteeseen oli aika lähellä, että näin olisi käynytkin. Olisihan siinä ollut mahdollista, että keikkailun olisi pistänyt minimiin tai jopa nolliin, mutta se tuntui liian pahalta kompromissilta ja päätettiin sitten pistää koko homma kunnialla hautaan. Ja näin tapahtui.


Levätköön Sentenced rauhassa, kun kerran KYPCK on heräämässä eloon toden teolla, vaan millä tavalla tämä kaikki sai alkunsa ja miten pitkän ajan ajatuksesta bändissä oikeastaan on kyse?

Lopakka: Ideahan on niinkin vanha, kuin Sentencedin Crimson-albumin aikainen. Hiili oli tuolloin meidän tuottajana ensimmäistä kertaa ja siellä sessioiden aikana tuli hänen kanssaan ensimmäistä kertaa puheeksi, että voisi joskus perustaa bändin, joka soittaisi todella raskasta ja röyhkeää musiikkia jollain todella omanlaisellaan tavalla. Se idea jäi siitä asti elämään ja kesti aina viime vuoden alkuun asti, kunnes 2007 tammikuussa päätettiin, että nyt pistetään homma kulkemaan. Pitkästä kypsyttelystä taisi seurata sitten se, että tämän jälkeen kaikki tapahtui helvetin nopeasti, kuten huomata saattaa. Viikon sisällä oli koko bändi kasassa ja samassa ajassa oli syntynyt se lopullinen idea, että vedetään koko homma venäläisittäin, eli sanoitukset venäjäksi ja teemaa ympärille sen mukaisesti. Levytyssopimus saatiin aikaiseksi jo pelkän lähtöidean takia, eikä sitä tarvinnut hieroa yhtään sen enempää. Siitä ei kulunut kuin muutama kuukausi, kunnes meillä oli kasassa jo liikaa musiikkia ensimmäiselle levylle ja osa piti karsia pois, minkä jälkeen toukokuussa äänitettiin rummut, kesällä koko muu albumi ja nyt maaliskuussa Cherno alkaa olla valmis julkaistavaksi.

Jos idea hitaasta ja raskaasta musiikista juontuu jo lähes 90-luvun puolelle saakka, niin miten itse suuntauksen kehystäminen tapahtui? Hidasta ja doomahtavaa metallia kun on mahdollista tehdä todella monilla tavoilla.

Lopakka: Koko KYPCK-pohjaideahan on juuri tässä musiikissa ja se ajatus kantautuu raakilemaisimmassa muodossaan juuri tuonne Crimsonin aikoihin saakka. Sen lopullisen muotonsa KYPCK sai tavallaan vahingossa ihan itsestään silkasta tämän tyyppisen musiikin tekemisen halusta ja sitä myöten mukaan tuli sitten se kielivalinta vasta vähän myöhemmin. Jossain puheissa oli koko ajan mukana se ajatus, että tehtäisiin raskasta, röyhkeää, ruman kuuloista ja jollain tavalla läävästi vedettyä metallia. Ehkä myös hieman epäkohteliasta ja epäkorrektia. Ei siinä ollut mitään tiettyjä raameja aluksi mukana ollenkaan, kunhan vain tehtiin hidasta ja rumaa metallia, johon tuli sitten aineksia meidän kaikkien musiikkimauista ja historioista. KYPCK pääsi syntymään tällä tavalla aika hienosti, kun tarkoituksena oli vain tehdä todella raskasta metallia ja tästä ihan pienestä ideasta kasvoi sitten koko KYPCK kuin varkain. Aluksi se johti tämän tyyliseen musiikkiin ja sitten lopulta sen koko teemaan. Mitään ei oikein kaavailtu tarkasti etukäteen.

Varmasti se oleellisin kysymys koko KYPCK-syntyhistoriassa on: Miksi juuri venäjäksi laulettuna aiheen mukaisiin teemoihin sidottuna?

Lopakka: Ollaan ajateltu asia niin päin, että miksi ei doomahtavaa metallia venäjäksi? Tuossa meidän luomassamme äänimaailmassa se kuulostaa helvetin hyvältä ja siitä se tavallaan lähti liikkeellekin. Siinä kaikessa on sellaista sisäsyntyistä tuntumaa, jossa kaikki tahot palvelevat tavallaan toisiaan ja KYPCK ei ole luotu vain niin, että on musiikkia ja siinä päällä venäläisittäin laulua. Kaikki liittyy kaikkeen ja kaikella on syynsä. Lisäksi on sekin mukava asia, että tämä on uusi ja erilainen konsepti, jota ei ole ainakaan tällä tyylillä ja tässä mittakaavassa tehty koskaan ennen. Meillä oli alusta alkaen hallussa sellaista omaa soundia, jonka myötä KYPCK oli vaikeaa lokeroida mihinkään ja tämä lyriikoiden muoto teki siihen tavallaan sellaisen ilmiön, että se sysäsi koko bändin lopullisesti sinne täysin omalle suunnalleen. Aika hullu ja erikoinen ideahan tämä on, mutta jotenkin se ajatus syntyi niin hienosti musiikin itsensä avulla ja sitä ei voinut jättää toteuttamatta, kun ensimmäisen kipinän jälkeen mielikuvitus alkoi vilkastua.

Seppänen: Itselleni koko ajatus ja sen toteutus oli aika selkeää ja odotettua siinä mielessä, että olin jo pitkään halunnut jossain vaiheessa yhdistää musiikin ja venäjän kielen omissa tekemisissäni, enkä vain ollut varma, miten tämä tulisi tapahtumaan. Venäjällä on tullut asuttua ja kieltä tutkittua kohta kymmenen vuotta, minkä takia tällainen juttu tuntui itselleni todella luontevalta ajatuksena ja sitä se on kieltämättä ollut myös käytännössä. Asiat kun olisivat voineet juuri käytännön kannalta mennä hyvinkin paljon odotettua vaikeampaan suuntaan. Mahdollisuuksia oli monia, kuten vaikkapa lähteä jollain tavalla kääntämään venäläistä musiikkia erilaiseen muotoon, mutta tämä nykyinen vaihtoehto on jotain paljon parempaa ja hienompaa!

Lopakka: Onhan se selvää, että KYPCK erottuu jo tämän teemansa ja kielivalintansa takia joukosta välittömästi, minkä takia joku saattaa luulla, ettei bändin takana mitään muuta olekaan. Koko bändin juonihan on ollut kuitenkin juuri siinä, kuinka tämä kieli tuli mukaan juuri musiikista itsestään. Se on tietenkin selvä juttu, että sitä erottuu heti joukosta, kun ei laula englanniksi ja hauskaa asiassa on se, että suomeksi laulaminenkin on muuttunut jo viime vuosina jotenkin tavalliseksi jutuksi. Suomeksi laulaminenkin on ollut jo pitkään aika paljon hiihdetty latu, joten paljon mieluummin sitä lähti sinne umpihankeen rämpimään ja katsoo mitä sieltä löytyy. Sieltä löytyi aluksi hieno kipinä raskaaseen musiikkiin ja sen inspiroimana melko erikoinen ajatus.


Mielenkiintoisin puoli koko KYPCK-konseptissa on varmasti se, kuinka tekemällä mahdollisimman epäkaupallista, rumaa, vaikeasti lähestyttävää ja erikoista jälkeä, siitä kiinnostuukin pian moni ja koko tilanne kääntyy päälaelleen.

Lopakka: Sitähän tässä on saanut jo itsekin ihmetellä. Siihen koko omaperäisyyteen havahtui itsekin vasta siinä vaiheessa, kun biisit alkoivat olla kasassa ja äänitettyinäkin. Niitä kuunnellessaan vasta ymmärsi sen, että pienistä palasistahan oli muodostunut jopa jotain oikein erikoista ja kaikkein erikoisinta siinä oli tietenkin se, että koko homma vielä toimikin oikein hyvin. Ei tässä lähdetty kuitenkaan tavoittelemaan oikeastaan yhtään mitään, vaan ennemmin annettiin asioiden kulkea omalla painollaan ja lopulta käsissä onkin oikein jämerästi toimiva juttu, jonka kanssa on mukava toimia.

Seppänen: Sitähän se meidän levy-yhtiön toimitusjohtaja Atte Blomkin joskus sanoi, että on olemassa kaupallista kaupallisuutta, epäkaupallista epäkaupallisuutta, kaupallista epäkaupallisuutta ja epäkaupallista kaupallisuutta. KYPCK menee sitten varmaan tuohon kaupalliseen epäkaupallisuuteen, jos on yhtään tähän mennessä nähtyihin reaktioihin luottamista. Ei tässä tiedä enää itsekään, mihin oikeastaan sotkeutunut.

Lopakka: Sen nyt luulisi olevan aika selvää kaikille ainakin bändin sisällä, ettei KYPCK ole syntynyt dollarin tai ruplan kuvat silmissä. Ennemmin jossain kaiken taustalla on ollut halu tehdä jotain mahdollisimman outoa ja itselleen mieleistä. Kyllähän tämä vaikuttaisi sitä olevankin. Raskausaste liikkuu jossain melko rujossa, laulukielenä venäjä, levy-yhtiö on todella pieni ja jotenkin näiden kaikkien palasien kohdatessa koko homma lähtee käsistä niin pahasti, ettei meinannut pysyä itsekään kärryillä. Meidän määritelmämme 'Fast Russian Doom Metal from Finland' tarkoittaa sitä, ettemme soita nopeaa musiikkia, emme ole venäläisiä ja ettei metallimme doomia, mikä kuvaa bändin lokeroitavuutta hyvin. Kai se perimmäinen ajatus oli, että KYPCK on nimenomaan KYPCK, eikä meidän musiikin ole missään tapauksessa tarkoitus mennä vaikkapa sinne puhtaan doomin kategoriaan.

Tähän mennessä reaktiot juuri KYPCK:in genren suhteen ovat olleet aika voimakkaita, kun on nostettu esille juuri tuo, ettei KYPCK ole doomia ollenkaan ja leimattu bändi turhaksi tapaukseksi jo sen oman mainoslauseen takia.

Lopakka: Itse näen sen asian niin, että on vain hyvä päästä vähän härnäämään puristeja, jotka tarttuvat jokaiseen sanaan niin kovalla voimalla, kuin on vain mahdollista. Oli tuo meidän slogani vaikka mainoslause tai ei, niin ainakin se kuvastaa bändiä melkoisen hyvin. Tavallaan määrittelemätöntä musiikkia, joka saa aikaan paljon reaktioita. Elementtejä on monelta suunnalta, mutta samalla KYPCK ei ole puhtaasti mitään niistä. Ei tässä ole tarkoitus lähteä itsetarkoituksellisesti provosoimaan ketään, mutta jos bändi herättää välittömästi ajatuksia jo pelkällä pinnallaan ja saa ihmiset louskuttamaan leukojaan oikein kunnolla, niin hyvä asia se vain on. Silloin ollaan sellaisen asian äärellä, jota ei voi mitäänsanomattomaksi sanoa.

Aluksi tuli perimmäinen ajatus raskaasta musiikista, siihen päälle kieleksi venäjä, teema laajeni ja lopulta oli tietenkin tehtävä kokonainen albumi, joten miten Chernon kappaleet lähtivät syntymään tästä kipinästä?

Lopakka: Chernolle ovat tehneet musiikkia kaikki KYPCK-jäsenet. Vaikka emme olleet varsinaisesti kasvokkain tekemisissä ihan alkuajoista lähtien noin yhtä aikaa, niin kyllä KYPCK on ollut alusta alkaen selvää yhteistyötä. Kyllä siinä etukäteen vähän puhuttiin siitä, millaisissa maisemissa tarkalleen olisi tarkoitus liikkua ja mitä milläkin yritetään saavuttaa musiikillisesti. Omalla kohdallani asiaan vaikutti todella paljon se, että ennen kuin aloin tehdä nyt kappaleita Chernoa varten, olin pitänyt kitaran soittamisesta taukoa viitisentoista kuukautta. Kun siinä otti sitten kitaran käteensä pitkästä aikaa, niin biisit syntyivät todella nopeasti ja KYPCK-biisit alkoivat syntyä lähes suoraan siinä muodossa, missä ne ovat levylläkin. Niiden oli vain parempi antaa tulla juuri siinä muodossa ulos, mihin tämä koko konsepti alkoi musiikkia viemään ja kun se pohjaidea oli näinkin herkullinen, niin ei se vaikeaa ollut.

Seppänen: Itse sävelsin Chernolle kaksi kappaletta ja muut sain käsiini lähestulkoon valmiissa muodossa, mihin aloin sitten tehdä sanoituksia. Omat kappaleeni lähtivät aika pitkälti liikkeelle koko KYPCK-ideasta ja siltä pohjalta jonkinlaisista ideoista kertosäkeiden suhteen. Pyörittelin mielessäni hieman slaavilaisia melodioita ja muodostin runkoja kokonaisiin kappaleisiin, mutta lähetin ne sitten vielä viime vaiheessa Samille viimeisteltäväksi, minkä jälkeen tein tietenkin vielä sanoitukset niihin. Musiikki syntyi kaikissa tapauksissa ensin ja sanoitukset vasta sitten, vaikkei se sääntö ollutkaan.


KYPCK-soundi liikkuu aika omalaatuisella tavalla tummanpuhuvan jyräävän raskauden ja melankolisen melodisuuden välillä, joten miten paljon kiinnititte huomiota näiden eri ääripäiden rooliin Chernolla?

Lopakka: Ei meillä koko konseptin tai kappaleiden tyylin suhteen sellaista äärimmäisen tarkkaan sovittua linjaa ollut, vaikka noista tietyistä asioista jossain vaiheessa tietenkin keskusteltiin. Lähtöajatus oli jo ihan alkuaikoina se, että tehdään todella raskasta metallia ja se aiheuttaa jo yksinään sen, että jälki on aika ikävän kuuloista ja synkkää. Ne raskaammat ja melodisemmat jutut risteytyvät aika äkkiä kuin luonnostaan ja ehkä studiossa on mahdollista korostaa sitä telaketjupuolta tai melankoliaa enemmän. Se on sitten enemmän sitä sävyn säätämistä, joka syntyy aikalailla itsestään itse musiikin inspiroimana. Toki tuohon levylle valikoitui vielä ne kaikkein raskaimmat ja ankeimmat kappaleet, mutta on siellä paljon sitä melodisuuttakin.

Seppänen: Jos sitä ajattelee niin, että meillä on musiikissa kaksi elementtiä, eli tuo rumuus ja telaketjumeininki sekä sitten se surullinen melankolia, niin ei niidenkään välille ole lähdetty mitään sääntöä tekemään. Toisissa kappaleissa on selvästi enemmän sitä melodisuutta ja jopa jonkinlaista pientä tarttuvuutta, toisissa taas todella jyrkästi sitä raskasta jyräystä. Se melodisuus oli vähän sellainen asia, joka tuli mukaan itsestään meidän itsemme mukana, vaikka se perusajatus oli kieltämättä se, että KYPCK olisi ollut jopa vielä raskaampaa ja rankempaa. Ihan hyvä vain, että siellä on mukana edes tällaista monipuolisuutta, olisi voinut tulla muuten vähän liian yksitotinen levy. Tottakai sekin vaikuttaa asiaan, että on neljä äijää tekemässä.

Chernolta löytyy monia melko paljon toisistaan eroavia kappaleita, jotka yhdistyvät kuitenkin yhdeksi raskaaksi massaksi ja samalla albumin tunnelma on kuitenkin melodisella tavalla ilmava, tyypillisen todella raskaan musiikin tukkoisuuden sijaan.

Lopakka: Kaikkien meidän kappaleet on aika helppo erottaa toisistaan, mutta yhtenäisenä Cherno silti pysyi. Monille varmasti liiankin yhtenäisenä. Tarkoitan tällä ihan sitä, että Hiilin ideana oli tehdä levystä sellainen todella yhtenäinen ahdistuksen könttä, jossa ei ole hiljaisuutta ollenkaan. Sen takia kappaleiden välissäkään ei ole minkäänlaisia taukoja. Cherno alkaa ja Cherno loppuu, jos loppuun asti selviää. Tavallaan vähän Pink Floydmainen trippi, tosin vähän eri suuntaan. Huono trippi huonoilla huumeilla. Sitähän ne monien matkat tuonne itärajan taakse on tuntunut olevan liikeasioissa.

Seppänen: Itselleni koko säveltämiseen toi ihan uuden näkökulman se, että kitarat lyötiin sinne A-vireeseen ja jo pelkästään sitä kautta syntyi aika erilaista materiaalia, kun lähti vääntämään musiikkia ihan erilaisesta vireestä, mihin on tavallisesti tottunut. Se äänimaailma oli jo pelkän vireen takia niin erilainen, että sai itsekin ottaa vähän uudenlaista näkökulmaa koko säveltämiseen ja kun tässä oli mukana tällaisia ukkoja kuin ollaan, ei sitä soundia tarvinnut edes tuon enempää hakea. Se vain syntyi itsestään. Siinä vaiheessa kun itse sävellyksiä tehtiin, oli koko KYPCK jo siinä mallissa, että koko konsepti ruokki itse itseään todella hienosti ja ehkä juuri sen takia materiaalia syntyi vähän liikaakin, kun sitä oli asian äärellä ihan liekeissä.

Monesti vähänkin tämän tyyppisessä hitaassa ja tunnelmiin nojaavassa musiikissa se ero todella toimivan ja todella kankean sävellyksen välillä on häviävän pieni, joten miten KYPCK onnistui ylittämään rajan juuri myönteiselle puolelle?

Lopakka: Kai siinä jonkinlainen suodatin oli mukana, vaikka sitä materiaalia syntyikin ihan saatanan paljon. Jokaisella meillä on tavallaan ainakin pieni itsesensuuri, että ihan mitä tahansa ei koko joukolle edes tarjota ja sen lisäksi välissä on vielä koko bändi ja tietenkin Hiili tuottajaguruna, se kun on tätä kaikkea niin paljon tehnyt. Voi kuulostaa ehkä vähän elvistelyltä puhua itsestään yhdessä tyylitajun kanssa, mutta kyllä sitä on vähän oltava, jotta ei lähde kaikkea tarjoamaan muille ja muodosta sitten sellaista armotonta laaria, josta ei oikein mikään erotu edukseen. Ihan ensimmäiset syntyneet kappaleetkin alkoivat heti nostaa rimaa ylöspäin ja albumille päätyneitä biisejä ei oikein voinut tulittaa läpi ihan sarjatulella. Missään vaiheessa ei ollut tarkoituskaan tunkea mukaan mitään puolivillaista tai yksipuolista, jolloin ne tietyt kaavat jäivät aika nopeasti paitsioon.

Asiaan vaikutti varmasti sekin, ettei kukaan KYPCK-joukoista ole ihan ensimmäistä kertaa asialla, puhuttiinpa sitten säveltämisestä, levyttämisestä tai uudenlaisen musiikin luomisesta.

Lopakka: Ei siitä kokemuksesta, jos tätä meidän taustaamme sellaiseksi voi sanoa, ainakaan haittaa ole. Tokihan tässä on jokainen kaveri kokenut, nähnyt ja kokeillut aika paljon kaikenlaista muutaman vuosikymmenen aikana, joten ei tässä ihan alkutekijöissä ainakaan olla. Sanotaan näin, että tällä iällä ja näillä kokemusvuosilla jää todella paljon sitä turhaa vouhotusta ja jurnaamista pois, jolloin voi keskittyä siihen oleelliseen. Joskushan sitä saattoi tehdä musiikkia ihan sillä periaatteella, että mitä äärimmäisemmäksi jokin meni, niin sitä paremmin. Myöhemminkin saattoi tajuta jonkin hyvän idean ja pyöritellä sitä ihan liikaa. En nyt sano että tämä kaikki on tyystin kadonnut ja nyt ollaan täydellisä tekijöitä, mutta paremmin asiat ovat.


Kaiken päällä ovat mukana tietenkin ne sanoitukset, joista eivät suomalaiset välttämättä suoralta kädeltä kovin paljoa ymmärrä, joten millaisia teemoja mukana onkaan ja mitä kaikkia puolia Venäjältä on tuotu esille?

Seppänen: Ne jakaantuvat aikalailla kolmeen osaan. Ensimmäisenä venäjän historiaan liittyvät kappaleet, toisekseen venäläisestä kirjallisuudesta ammennetut ja kolmantena omiin kokemuksiini Venäjällä liittyvät tekstit. Yksi minkä voisi nostaa erityisenä esille on tietenkin single-kappale 1917, johon tehtiin myös video viime viikonloppuna ja se tulee julki julkaisuviikolla. Kappaleen sanoitukset perustuvat tositarinaan Hiilin isovaarista, joka oli Pietarissa miliisinä ja lähti vallankumousta pakoon. Mies päätyi lopulta Amerikkaan ja tänäkään päivänä kukaan ei oikein tiedä, mitä hänelle lopulta tapahtui. Tavallaan tämäkin osoittaa, miten laaja KYPCK-konsepti voi olla. On hyvin henkilökohtainen ja pieneen asiaan liittyvä aihe, mutta samalla se heijastelee koko maailmanhistorian tiettyjä aaltoja ja ylettää aina Amerikkaan asti. Näitä tutkimalla jokainen voi löytää sanoituksista paljon kaikkea.

Jos KYPCK eroaa tyyliltään tekijöidensä aiemmista projekteista muutenkin, eroaa se runsaasti aiemmasta myös vokalisoinneiltaan, jotka ovat melko erilaista jälkeä verrattuna esimerkiksi Dreamtalesta, Made in Ironista ja monista muista aiemmista bändeistä.

Seppänen: Kyllä! Ainakin toivon ettei kukaan tule sanomaan, että kuulostan ihan samalta. Se olisi pelottavaa. Onhan se selvää, ettei KYPCK ole lauluiltaan sitä korkealta ja kovaa meininkiä. KYPCK on omalta osaltani ennemmin sitä matalalta ja kovaa tyyliä! Alunperin taisi tosin olla tarkoitus mennä vielä matalammalta, karummin ja vielä enemmän puhetyylillä, mutta se muotoutui homman edetessä enemmän tähän tyyliin. Olenhan minä thrash-metal bändissäkin aiemmin laulanut ja KYPCK-tyyli muodostui aluksi aika tilaustyönä, kun minulle tarjottiin paikkaan ja tarjosin vähän kaikkea muille, kun kokeiltiin ääntäni demoille. Mielenkiintoista oli kyllä kokea jotain uutta ja hain tähän suoritukseen sitä samaa röyhkeyttä ja karuutta, mitä haimme alunperin musiikkiinkin. Sellainen jyräävästi toteava laulutyyli, joka ei jätä epäselväksi, että nyt liikutaan vakavien asioiden äärellä.

Aiemmin tuli jo viitteenää esille suuntaukset itärajan taakse muutenkin kuin sanoitusten kannalta, joten miten paljon Chernolta voi oikeastaan löytää esimerkiksi slaavilaisia melodioita tai musiikillisia viitteitä Venäjälle päin?

Seppänen: Onhan siellä ihan selkeitä viitteitä ja yhdessä Samin kappaleessa on jopa yksi suora lainaus venäläiseen kansanmusiikkiin. Ei tämä suomalainen melankolinen hevi ole ollut kovin kaukana slaavilaisesta musiikista tunnelmaltaan, joten jos olemme yhtään lähemmäksi päässeet sitä ydintä itseään, niin hyvähän se vain on. Koko KYPCK on jo sen verran murheellista musiikiltaan ja sanoituksiltaan, että on ne teemat vietävä myös sävellyksissä loppuun asti kuvastamaan sitä Venäjän nurjempaa puolta ja ihmismielen slaavilaisia puolia tuodaan myös esille. Kyllä Cherno on tässä mielessä ihan täysipainoinen soundtrack asialleen, ettei KYPCK ole missään tapauksessa vain metallia laulettuna venäjäksi, vaan sitä henkeä on mukana ihan kaikessa ja koko ajan. Sanoitukset tukevat musiikkia ja päinvastoin. Tarkoituksena on kuitenkin koko ajan yhdistää nämä tekijät tietyllä raskauden tuntumalla, tietynlaisilla melodioilla ja jopa syvemmillä tunnelmilla juuri siihen suuntaan, että siitä välittyisi se elävä ja ehta kokonaiskuva.

Tässä mielessä olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksia KYPCK-sävellyksien tyylistä sellaiselta ihmiseltä, jolla ei olisi bändiin mitään kosketusta ja joka kuulisi musiikin ilman laulua, jolloin nähtäisiin, yhdistäisikö hän musiikin juuri Venäjälle, Suomeen vai johonkin ihan muualle.

Lopakka: Tiettyjä elementtejä on ihan rehellisesti mukana Suomestakin tai siitä ikuisesta pohjolan melankoliasta, eikä siitä mihinkään pääse. Niitä tulee mukaan meistä itsestämme väkisin, eikä sitä saa pois, vaikka haluaisikin. Ei tässä yritetä pyrkiä siihen mahdottomaan, eli puhdasverisen venäläisen musiikin tekemiseen. Ei se olisi edes mahdollista. Toisaalta Suomi ei sitten kovin kaukana tästä kohdemaastamme ole, kun hyväksytyn teorian mukaan sieltä päin tässä ollaan kaikki kotoisin ja kielelliset juuretkin juontuvat enemmän sinne tietyille alueille tuolla kaakommassa. Tuskin kukaan tulee noin muutenkaan sanomaan, että suomalaiset ovat venäläisiä enemmän sukua vaikkapa ruotsalaisille, eli tietyssä samassa hengessä tässä ollaan liikkeellä.


Cherno äänitettiin ilmeisesti melko hajanaisesti ja juurikin etätyönä, joten millainen prosessi koko äänitys tällä tavalla oli ja vaikuttiko tämä tapa millään selvällä tavalla lopputulokseen?

Lopakka: Se on ihan totta, että levy tehtiin jopa vähän enemmän etäällään ja hajallaan, kuin oli tietoisesti tarkoitus. Kaikki alkoi viime vuoden toukokuussa, kun Hiili äänitti omat rumpuraitansa. Tottakai kaikki materiaali oli tuolloin jo valmista, ei niitä rumpuja olisi muuten voinut tehdä, mutta siinä pyrittiin tekemään kaikki niin hyvin kuin mahdollista ja se vaati vähän erilaisia olosuhteita kaikille. Hiili taisi tosin tehdä kaikki rummut yhdessä päivässä, eli ei tämä kaikki mitään äärimmäisyyksiä vaatinut. Heinäkuussa äänitettiin sitten aluksi bassot ja heinäkuun lopussa oli viikon verran studioaikaa, minkä aikana äänitettiin kaikki muu. Verrattuna nykyisiin studioaikoihin Cherno tehtiin aika pitkällä aikavälillä, mutta kokonaisuudessaan äänitykset tapahtuivat noin kymmenessä päivässä, mikä on aika helvetin vähän. Vaikka emme olleetkaan soitelleet koskaan yhdessä, niin siinä tiesi aika kokonaisvaltaisesti mitä tehdä, kun kaikki materiaali oli kasassa ja vaikka studiossa improvisoitiinkin, niin kaikki oli valmisteltu melko totaalisesti.

Historia on monesti osoittanut, että näinkin voimakkaisiin tunnelmiin pyrkivät levyt voidaan joko täydentää tai sotkea täysin viimeistelyllä miksauksineen ja masterointeineen, joten miten paljon Chernolla kiinnitettiin huomiota eri asioihin viimeistelyssä?

Lopakka: Siinä keskityttiin nimenomaan siihen, ettei lopputulosta pilata viimeistelyllä. KYPCK kuulosti nimittäin jo demoilla ja vielä enemmän äänityksissä juuri siltä, miltä sen pitikin kuulostaa ja sitä punaista lankaa ei ollut tarkoitus kadottaa. Toki Hiili teki mahdottoman paljon töitä miksauksen ja muun kanssa, vieden Chernon soundia jatkuvasti syvemmälle ja syvemmälle, eli nimenomaan parantumista tapahtui jatkuvasti. Jotenkin masteroinnissa pyrittiin välttämään sitä, että nykyajan tavoin laitetaan kaikki täysille ja jokainen ääni tuntuu kuin puukoniskulta rintaan. Piti olla sellaista voimakasta aallokkoa, sopivanlaista erottelevuutta ja silti miellyttävää möhkälemäistä raskautta. Ei sellaista tikariniskua, vaan ennemmin sellaista virtaavan jyräävää tsunamia. Siinä piti kuitenkin tulla sekä melodiat että raskaus sopivassa suhteessa esille ja tämä onnistuikin komeasti.

Elokuvassa "Häjyt" isoisä toteaa, että nykynuoriso ei osaa enää viiltää vaan ne tökkii, joten ehkä sama pätee nykysoundeihinkin?

Lopakka: Nimenomaan! Juuri siitä on kysymys. Chernolla kuullaan tökkimisen sijaan pitkiä ja syviä viiltoja!


Jos ajattelette koko aikaa KYPCK:in idean syntymisestä nykyhetkeen saakka, vastaako Cherno nyt valmistuttuaan niitä odotuksia, joita koko bändin perusajatus sai aikanaan aikaiseksi?

Lopakka: Toteutui kyllä ja oikeastaan ylikin! Kyllä siinä jossain vaiheissa sai havahtua, että tästä on tulossa aika valtava möykky ja isompi juttu itselleenkin, mihin osasi alunperin varautua. Kaikin puolin ollaan tyytyväisiä ja odotukset ylittyivät ehdottomasti. Kyllä sen ainakin julkaista kehtaa!

Seppänen: Sanotaan näin, että ei hävetä ainakaan! Sehän se kaikkein tärkeintä on. Ehkä.

Hienointa koko KYPCK-konseptissa tähän mennessä on ollut se, kuinka kokonaisvaltaisesti bändin teema yltää laulukielestä ja musiikista aina kotisivuihin, merchandiseen ja moneen muuhun suuntaan saakka, mutta miten pitkälle tätä olisi tarkoitus viedä?

Lopakka: Tämä kaikki on ollut tosiaan sellaista hienoa jatkumoa, joka jatkuu koko ajan. Musiikista syntyi laulukieleksi venäjä, venäjästä koko KYPCK:in konsepti ja nyt tästä teemasta on syntynyt jo sitten merchandisea, jossa on punatähteä hihassa ja niin edelleen. Parasta tässä on se, että nämä kaikki asiat tuntuvat nyt tapahtumisensa jälkeen itsestään selviltä, mutta samalla ei tiedä yhtään, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Koko tämä Venäjä-teema on niin iso ja hieno asia, että koko tämä alku ja Cherno ovat vasta pintaraapaisua siitä, mitä kaikkea voi olla vielä luvassa. Historiaa, kulttuuria ja kaikkea mitä niihin liittää löytyy kyllä todella paljon ja sen takia on ihan varmaa, ettei KYPCK ole vain yhden tai kahden koukun juttu.

Seppänen: Mielellään asiaa ajattelee vielä niinkin, ettei koko asiassa edes lähdetä jämähtämään mihinkään tiettyyn, vaan annetaan tämän asian elää itsestään juuri niin kuin on tarkoituskin. Ensimmäisen albumin ympärillä on jo sitä tiettyä kuvastoa, jota voisi hyödyntää enemmänkin, mutta ennemmin sitä lähtee laajentamaan kaikkea ja etsimään jatkuvasti uusia kuvioita, joissa KYPCK-teema voi vallita. Jotkuthan ovat jopa mieltäneet, että KYPCK on jollain tavalla Neuvostoliitto-keskeinen teemaltaan, mutta koko ajan on puhuttu laajemmista kuvioista. Neuvostoliiton aikaan viitataan jo Chernolla suoraan vain yhdessä kappaleessa, kun taas kirjallisuus- ja historia-viitteet menee ennemmin sinne Venäjän suuntaan ihan kaikessa.


Tällä hetkellä KYPCK on varmistanut muutamia keikkoja lähitulevaisuuteen aina levyjulkkareita myöten, mutta miten paljon keikkailua on tarkoitus harrastaa bändin kanssa nyt Chernon tiimoilta?

Lopakka: Kyllä niitä on itse asiassa enemmänkin varmistunut, mutta niitä ei ole vain julkistettu vielä. Tässä mennään aikalailla askel kerrallaan jo ukkojenkin aikataulujen kanssa. Vuodeksi eteenpäin sovitaan, milloin on mahdollista tehdä mitäkin. Suomessa ja Venäjällä tulee olemaan klubikeikkoja, mutta ei tosiaan ole tarkoitus lähteä kahden ja puolen kuukauden kiertueelle Siperiaan peräkärryssä. Kesällä tulee sitten festarikeikkoja ainakin Suomessa ja niistä on varmaan osa tulossa ihan pian julki. Ei ole mitään järkeä tappaa KYPCK:ia liialla keikkailulla heti alkuun, joten pyritään tekemään keikkoja kohtuudella ja silti tarpeeksi. Ehkä me onnistumme korvaamaan sen tolkuttomimman määrän sitten keikkojen laadulla. Näin ainakin toivotaan. Jos sitä jotain toivoo, niin rajan takana olisi mukavaa tehdä muutamia keikkoja ja ehkä me joskus päädymme puolen viikon Kanadan kiertueelle.

Keikkojenkin suhteen tulee mieleen jälleen koko KYPCK-konsepti, eli miten tätä kaikkea olisi tarkoitus tuoda esille keikoilla itse musiikin lisäksi?

Lopakka: Kyllä se jollain tavalla tulee ilmenemään myös keikoilla. Tarkoitus olisi että keikkamme näyttäisivät ja jopa tuntuisivat erilaisilta moniin muihin keikkoihin verrattuna, eli kyllä KYPCK tulee olemaan ihan täysivaltainen kokemus tässäkin mielessä. Jonkin verranhan se rajoittaa, että meillä on vain yksi levy soitettavana ja se on soitettava kokonaan keikoilla, minkä ohella on sitten heitettävä mukaan vähän bonus-materiaalia samassa hengessä. Show tulee olemaan bändin näköinen ja kuuloinen, joten ei tarvitse pelätä, että se olisi vain neljä ukkoa soittamassa metallia lavalla ne tavalliset verkkarit jalassa ja hihattomat T-paidat päällä. Parastahan olisi tietenkin, jos yleisökin näyttäisi siltä, että he ovat tulossa juuri KYPCK-keikalle!


Huhut ovat kertoneet, että jo nyt KYPCK on herättänyt paljon erilaisia reaktioita sekä Suomessa että myös itärajan takana Venäjällä, joten millaisia mietteitä miltäkin suunnalta on tullut vastaan?

Lopakka: Kaikkein hienointa tässä on ollut se, että reaktiot ovat olleet todella kirjavia ja toisaalta hieman musta-valkoisiakin. On tullut vastaan todella voimakkaita puolesta tai vastaan puhumisia, eikä sellaisia "Ihan OK" tai "Ihan kiva" tyyppisiä kommentteja ole juuri irronnut. Venäjän puolella on aika itsestään selvää, että tällainen juttu menee siellä melko tarkkaan syyniin ja varsinkin lyriikat kahlataan läpi todella tarkkaan isolla suurennuslasilla.

Seppänen: Lyriikkakritiikkiä on irronnut Venäjän puolelta todella paljon ja Venäjälle tehdyissä haastatteluissa on tullut enimmäkseen vastaan sellaisia kysymyksiä, joita ei olisi kysytty ollenkaan, jos tämä levy olisi tehty englanniksi. Siihen on tartuttu todella kärkkäästi. Venäläiset eivät ole kuitenkaan kovin tottuneita siihen, että joku ulkomaalainen kirjoittaa vaikkapa musiikkia heidän kielellään. Jos siellä sanoituksissa sitten on jotain sellaista, mikä kuulostaa vähänkin oudolta, niin siihen tartutaan heti joko virheenä tai tietyissä tapauksissa jopa provoamisina. Sitä ollaan nopeasti sanomassa, ettei tekijä tiedä varsinkaan kielen suhteen, mitä on tekemässä ja vaikka tekstit tarkistutettiin kolmella syntyperäisesti venäläisellä, oli niitä taivuteltava.

Lopakka: Tähän osattiin tavallaan varautua etukäteen juuri tuolla, että tekstit kävivät kolmen seulan läpi ja tällä pyrittiin välttämään juuri ne tietyt kielelliset virheet, vaikka niitä rock-lyriikkaa kirjoittaessa tulee mukaan väkisinkin jo ihan musiikin itsensä takia. Siinä on vain päässyt käymään vähän niin, että Venäjällä oikein halutaan löytää niitä virheitä tai outoja asiayhteyksiä joka paikasta. Käytännössä siellä on ollut kaksi leiriä, joiden välissä on aita. Puolesta ja vastaan. Bändin kannalta se on mielestäni hyvä asia, kun tuollaista värinää löytyy ja juttu ei kulje läpi ihan ilman mitään reaktiota.

Onhan historia tietenkin osoittanut, että mitä tulee suomalaisten suhteeseen venäläisiin tai venäläisiin yleensä, niin siellä päin toisinaan jopa halutaan provosoitua ja syitä tälle etsitään sen mukaisesti.

Seppänen: Se on kyllä ihan totta, että jos ne jonkin idean saa ihan minkä tahansa asian suhteen päähänsä, niin sen kanssa mennään sitten loppuun asti oikein tulisella otteella. Niin hyvässä kuin pahassakin. Siellä ollaan aika kärkkäitä tuomaan omaa mielipidettä esille joka asiassa ja selittää varmaan osaksi tuon voimakkaan reagoimisenkin. Parempi se tosiaan on, että ollaan joko puolesta tai vastaan, kuin että oltaisiin siinä keskellä ilman mitään kunnollista mielipidettä. Vähän outoihin asioihin siellä päässä on tosin tartuttu ja liian herkästi loukkaannuttu, mutta olihan se tietenkin odotettavissa.


KYPCK on ollut konkreettisesti vireillä hieman yli vuoden, ensimmäinen albumi on alla ja kipinä vaikuttaisi sytyttäneen kunnon liekin, joten mitenkäs tästä eteenpäin?

Lopakka: Tokihan tässä keskitytään nyt Chernoon toistaiseksi, kun albumi vasta pian ilmestyy ja keikkoihin keskitytään siinä ohella paljon. Tarkoitus olisi saada rakentaa tätä kaikkea koko ajan paremmaksi ja enemmän KYPCK:in näköiseksi, jos suinkin mahdollista. Varsinkin keikoilla tullaan melko todennäköisesti lähtemään liikkeelle jo näyttävästi, mutta eiköhän ne ekat keikat tule olemaan kuitenkin paljon vähemmän, mitä ne voisivat ja toivottavasti tulevatkin olemaan. Kuten taisi tulla sanottua, on Cherno jo itsessään todella hieno konkreettinen osoitus siitä, että KYPCK ei ollut vain ideana hyvä, vaan toimii käytännössäkin, mutta silti tuntuu siltä, että tätä kaikkea voidaan viedä vielä paljon riipaisevammaksi kokonaisuudeksi.

Seppänen: Itse toivon että keikkameiningistä ja yhteissoitosta löytyy vielä uusia elementtejä tuleville albumeille ja jo seuraava levy syntyy vielä enemmän bändivoittoiseksi. Chernonkin teko onnistui erittäin hyvin näin, mutta ainahan sitä voi viedä kaikkea vielä yhtenäisempään suuntaan ja ehkä löytää siitä yhteisestä kemiasta vielä enemmän elementtejä KYPCK:iin. Jo nyt ollaan tultu pitkälle, mutta paikalleen ei tulla todellakaan jäämään.

Lopakka: Vaikka tämä voi nyt olla vähän ennenaikaista, niin bändin kesken ollaan jo puhuttu, että ensi talvena saatettaisiin olla tekemässä uutta levyä ja se voisi olla jo ensi vuonna ulkona, eli yhden bändin jutuksi KYPCK ei tule todellakaan jäämään, jos joku on niin ehtinyt luulla tai jopa toivoa.

Jos Cherno on vasta pintaraapaisu ja KYPCK:iin voidaan tuoda vielä vaikka mitä muuta mukaan, niin mitä bändin annissa ei tulla missään tapauksessa kuulemaan?

Seppänen: No balalaika on ainakin toistaiseksi pannassa!

Lopakka: Se tuli todellakin todettua eilisellä musiikkikauppavisiitillä, että balalaikasta tulee ennemmin jonkinlaista "Syvä joki"-fiilistä, eikä niinkään "Syvä meri", kuten olisi tarkoitus. Muutenkin tämä musiikki sulkee ne tietyt aurinkoiset tunnelmat kokonaan pois, joten sanotaan tuon balalaikan lisäksi, että ainakin ne duurivoittoiset kappaleet saavat luvan jäädä KYPCK:in piiristä pois kokonaan. Ei kannata odottaa aurinkoista musiikkia.


Tästä päästäänkin kevyisiin aiheen lopettaviin teemoihin. Mitä vikaa oli kommunismissa ja minkä takia se kaatui?

Seppänen: Eiköhän se mennyt jo Stalinin kohdalla vähän vikaan.

Lopakka: En taida ottaa kantaa! Sen verran on meinaan pakko sanoa, että vaikka tässä punatähdet rinnassa kuljetaankin, niin on oltava sen verran tylsä, ettemme ole kuitenkaan poliittinen bändi. Sanotaan nyt kuitenkin, että sen verran arveluttavissa merkeissä näennäisesti harmoninen kommunismi liikkuu, että sen hajoaminen olisi pitänyt nähdä jo paljon aiemmin. Alkuperäisajatukset saattoivat olla hienoja, niiden toteutus taas ei.

Seppänen: Sanotaan näin, että kuinka moni strutsi on päässyt metsästäjältä karkuun työntämällä pään hiekkaan?

Mitkäs ovat ne parhaimmat ja huonoimmat asiat, joita Venäjän maasta on tullut?

Lopakka: No huonointa taitaa olla se, että sieltä on toisinaan tullut miehiä vähän liiankin hanakasti kiväärit pystyssä. Sehän on vähintäänkin epämiellyttävää. Sen sijaan maan kulttuuri on ollut aina mielenkiintoista, taiteesta nyt puhumattakaan. Valtavampaa, kuin monet osaavat kuvitellakaan. Venäläisiä morkataan aika usein, että ne ovat sellaisia ja sellaisia, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että ovat hekin laittaneet miehen kuuhun ja luoneet melkoista kulttuurillista perustaa, muista saavutuksista puhumattakaan. Ei niihinkään saavutuksiin ihan retuperällä ylletä.

Seppänen: Hyvän näköisiä naisia!

Lopakka: Ja miehiä!

Tässä vaiheessa taitaa olla parempi olla kysymättä, olivatko Mainilan laukaukset huijausta vai eivät?

Lopakka: Voi olla parempi ettet kysy!

Seppänen: Mainilan laukaukset olivat huijausta!


KYPCK julkaisee ensimmäisen albuminsa Chernon 12.03.2008
Yhtyeen kotisivut osoitteessa: www.kypck-doom.com
Näytteitä albumilta MySpacessa: www.myspace.com/kypck

Haastattelu © Korroosio.fi
Kuvat © Vesa Ranta / KYPCK

Haastatteli: Aki Nuopponen