Harvassa ovat nykyaikana ne raskaamman musiikin edustajat, joiden suhteen mielenkiinnon saa heräämään jo bändin soitinkokoonpano. Helsinkiläinen Cantata Sangui kuuluu kuitenkin tähän joukkoon, kun yhtye koostuu naislaulajasta, kahdesta basistista, kosketinsoittajasta ja rumpalista. Pidemmälle mentäessä Cantata Sangui ei kuitenkaan vaadi omien kasvojensa luomiseen edes kitaratonta soitinkirjoaan, kun joukon debyytillä On Rituals And Correspondence In Constructed Realities tulee vastaan mitä mutkikkaampia sanoituksellisia teemoja ja vähintäänkin kirjavaa fuusiomaista musiikkia, jossa yhdistyvät metallisen ja epämetallisen musiikin monet ääripäät. Matka vuoden nyt vuoden 2009 alussa julkaistuun debyyttiin on kuitenkin ollut pitkä, minkä myötä sumua Cantata Sanguin historian, sävellyksien ja teemojen ympäriltä ilmaantuivat hälventämään basistit Tuomas Tunturituuli ja Juha Vilhunen, sekä synisti Hanna Sirola.

Cantata Sangui saattoi julkaista ensimmäisen albuminsa nyt vuoden 2009 alussa, mutta todellisuudessa joukon historia ulottuu aina 90-luvun puolelle ja peräti vuoteen 1997 saakka, jolloin Cantata Sanguin ensimmäiset muodot näkivät päivänvalon.

Tuomas: Juuri noihin aikoihin Cantata Sanguin perimmäisimmän ajatuksen loivat Topi Aarnio ja Mika Hyytinen, mikä tapahtui jollakin hyvinkin hämärällä tavalla, jossa Topi ja Mika esiteltiin toisilleen ja todettiin, että tässä on Topi ja tässä on Mika ja te haluatte tehdä yhdessä musiikkia. Siinähän ei sitten ollut minkäänlaista vastaan sanomista, jolloin kahden basistin voimin Cantata Sanguin esiaste sai alkunsa ja vuosien varrella tässä joukossa on tietenkin väkeä vaihtunut, tyyli hioutunut ja niin edelleen, mutta se jonkinlainen vinksahtaneisuus ja ennen kaikkea kahden basson konseptin on kulkenut bändin mukana alusta alkaen. Jokin riivattu voima bändiä on aina ajanut eteenpäin siitä päätellen, etteivät edes kaksitoista vuotta pysäyttäneet meitä ennen debyyttiä. Vaikkei sitä nyt varsinaisesti ole suunniteltu ja hierottu ihan nykyisessä muodossaan koko ajan, on bändin tälle tasolle asti vieminen ollut ajatuksena aina.

Vaikka kahden basson kitaraton yhdistelmä onkin ollut eräänlainen Cantata Sanguin ajatus alusta alkaen, on myös bändin täysimittaisempi ulosanti hämäriä sävellyksiä ja naisvokalisointeja myöten elänyt mukana jo pitkän aikaa?

Tuomas: Joskus ihan alkujen alussa Cantata Sanguissa oli kenties vielä enemmän sellaisia ilmeisempiä doom-metallisia sävyjä ja osa niistä elää bändissä vieläkin, minkä voi erityisesti muutamista kappaleista debyytilläkin huomata. Noin muuten tässä konseptissa on pyörinyt aina mukana se tietty hämärä tunnelma, äärimetallivaikutteet ja vastaavat, sekä tietenkin nuo vokalisoinnit, joissa on kyllä ollut vaihtelua jonkin verran ajan kanssa, mutta kyllä se kokonaisuus on ollut hyvinkin saman suuntainen todella kauan. Itse asiassa Cantata Sangui oli joskus ihan varhaisimmassa vaiheessa mahdollisesti jopa vielä kirjavampaa, äärimmäisempää ja oudompaa kaikilla tasoillaan, eikä se suuntaus ole kovin paljon siitä suoristunut, mutta ehkä sitä määrätietoisuutta on tullut enemmän.

Kaikella on aina alkuperänsä ja syynsä myös musiikissa, joten minkälaisien vaikuttumien ja taustojen kautta Cantata Sanguista muovautui lopulta nykyisenlainen kokonaisuus ja onko bändistä tullut kymmenessä vuodessa jopa itse suurin vaikuttajansa?

Tuomas: Kyllä Cantata Sangui on tietyllä tavalla ollut ihan ajatuksena ja jopa konkreettisesti olemassa niin kauan, että tälle musiikille on muotoutunut se ihan oma maailmansa, johon ainakaan musiikin kannalta ei niitä ulkopuolisia sorkkijoita erityisesti tarvita. Sitä en kuitenkaan sulje pois, etteivätkö omat musiikkimieltymykset pidemmältäkin ajalta heijastuisi Cantata Sanguihin selvällä tavalla ja jos asiaa lähestytään noin bassojen kannalta Primuksen Les Claypool, Jonas Hellborg ja Lemmy tietävät kaikki omalla uniikilla tavallaan, mistä tämän soittimen mahdollisuuksissa ja niiden rajojen rikkomisessa on kyse. Tässä bändissä on tietenkin ollut jo aluksi pakko lähestyä musiikkia erilaisella tavalla vaikkapa metalliin verrattuna, kun ei ole sitä kitaravallia maisemaa täyttämässä.

Juha: Noin musiikin kannalta Cantata Sanguin taustalla on omalla tavallaan ollut aina fuusio, eli juurikin Jonas Hellborg, John Zorn ja vastaavat hullut visionäärit, jotka ovat vieneet monia tunnettuja ja tuntemattomia asioita musiikissa omalaatuisilla ratkaisuilla ihan omalle tasolleen. Eihän vaikkapa säröbasso itsessään ole ajatuksena mikään uusi, onhan sitä eri muodoissa viety eteenpäin aina 70-luvulta saakka ja yhdistelty vaikka minkäänlaisiin viritelmiin. Cantata Sanguissakin on ollut hieman samalla tavalla kuitenkin ajatuksena unohtaa bassojen ja tällaisen musiikin suhteen se, miltä soittimien tai musiikin pitäisi kuulostaa ja sen sijaan bändissä on aina keskitytty siihen, kuinka monenlaisilla tavoilla asioita on mahdollista tehdä ja luoda sitä tunnelmaa tavallisuudesta poiketen.

Vuosituhannen vaihteessa Cantata Sangui työsti demo-bändiksi ahkerasti julkaisuja, minkä seurauksena kolmessa vuodessa ilmaantui kolme demoa, kunnes vuoden 2001 jälkeen bändin toimiin syntyi ainakin julkaisujen perusteella peräti viiden vuoden kuilu.

Tuomas: Se mitä tällä välillä tapahtui ja miksi on oikeastaan todella hyvä kysymys, johon on näin jälkikäteen vaikeaa vastata varmaksi itsekään. Bändihän ei ole kuitenkaan ollut missään vaiheessa niin sanotusti kuopattuna tai telakalla ainakaan tietoisesti. Kun tällainen bändi on kuitenkin levyttämättä olemassa näin kauan, mahtuu tähän aikaan niitä aktiivisempia, passiivisempia, parempia ja huonompia aikoja, joten kai tuota pimeää keskiaikaa Cantata Sanguissa voisi sanoa jonkinlaiseksi luovaksi tauoksi, joka ei ollut tauko. Se oli sellaista aikaa, jolloin bändi kulki huomattavasti luovemmin eteenpäin ilman konkreettisia näyttöjä ja vaikka saattaa näyttää siltä, ettei tuolla aikavälillä tapahtunut mitään, oli syntyi Cantata Sanguin nykyinen muoto oikeastaan juuri tuolloin.

Ennen debyyttiään Cantata Sangui ehti joka tapauksessa julkaista aluksi kolme demoa ja lopulta vuonna 2006 ilmaantui samalla rintamalla vielä se viimeinen silaus, joka lopulta johti ensimmäisen täyspitkänkin työstämiseen.

Tuomas: Ovathan ne olleet bändin kehityksessä kullanarvoisia kokemuksia ja kai niillä demoilla oli mukana jokunen hyväkin biisi ainakin sillä perusteella, että niiltä päätyi aika paljon kaikenlaista ihan levyllekin saakka. Aikaahan tässä välillä on tietenkin kulunut paljon varsinkin noista kolmesta ensimmäisestä demosta, jolloin näkemykset ovat ehtineet muuttua aika paljon ja jopa soittajina olemme muuttuneet runsaasti, mitä myötä olemme ajan kanssa ehtineet puhaltaa ihan uudenlaista henkeä niihin ihan vanhimpiinkin edelleen mukana oleviin viisuihin. Kyllähän noilta demoilta nykyisellään huomaa, kuinka Cantata Sanguin olemus on vaatinut oman hioutumisensa ja kuinka monet kappaleet ovat vaatineet paljon aikaa noustakseen nykyiselle tasolleen, mutta sehän on vain hyvä asia.

Joukon kokoonpano on ehtinyt kuluneen kahdentoista vuoden aikana elämään hyvinkin paljon ja ihan viime aikoinakin on tapahtunut juuri basistien rintamalla ratkaiseva muutoksia, Mika Hyytäisen siirryttyä ennen albumin julkaisua sivuun bändistä.

Tuomas: Kokoonpanohan on tosiaan ehtinyt elää aika paljon ja itse asiassa asiat muuttuivat nyt hyvinkin paljon juuri tässä vaiheessa, kun Cantata Sangui muuttui oikeasti aktiivisemmaksi bändiksi, mikä näkyy nyt keikkailussa ja levynkin merkeissä. Jollain tavalla jokainen jäsen on tippunut tähän mennessä ajan kansa oikealle paikalleen ja jos hitaasta hioutumisesta on ollut jotain hyötyä, niin ainakin meillä on oikeat ihmiset paikallaan. Mikan tapauksessa kävi yksinkertaisesti niin, että pääasiassa perhesyistä johtuen hänen aikansa alkoi olla sen verran kortilla, ettei panostus Cantata Sanguihin riittänyt enää ihan tarvittaville tasoille saakka. Päätimme yhteistuumin, että on parempi etsiä tilalle soittaja, jolla se aika ja panostus on bändin aktivoitumisen puitteissa kohdallaan.

Eräänlainen viimeinen niitti ennen debyytin julkaisua oli luonnollisesti jo jonkin aikaa sitten tapahtunut signautuminen Season of Mistille peräti toisena suomalaisena bändinä, mikä pääsi yllättämään monet tahot kaiken hiljaisuuden jälkeen?

Tuomas: Season of Mistiltahan luonnollisesti se lähtölaukaus tähän tuli ja sopparia hierottiin aika perinteisin menetelmin, eli sieltä tuli ensimmäistä versiota, jota korjailimme, lähettelimme takaisin, siellä korjailtiin ja niin edelleen, kunnes aika pitkän tovin jälkeen olimme saaneet aikaiseksi kaikkia tyydyttävän paperin. Se ei tapahtunut ihan sormen napsautuksella, mutta lafkan innostuksesta kertoi kaiketi jotain sekin, että sitä näin kauan jaksettiin hieroa. Olimme kuitenkin jo ennen tämän sopimuksen syntyä päättäneet tehdä albumin kunnialla loppuun saakka, joten jo tuon ensimmäisen yhteydenoton aikoihin olimme jo äänittämässä tätä debyyttiä. Onhan se tietenkin hienoa, että näinkin voimakas tuki bändin taustalle saatiin, tämä kun ei sitä helpointa ulospantavaa varmasti ole.

Cantata Sangui on tietenkin omalla tavallaan ehta levy-yhtiön painajainen kaikessa määrittelemättömyydessään, kun tiedotteissa tulisi aina bändin musiikkia jollain tavalla kuvata ja tässä tapauksessa se jäänee kahden basson, naislaulajan ja hämärän musiikin mainitsemiseksi.

Tuomas: You name it and I'll play it! Ihan sama painajainen meillä bändissäkin on ollut olemassa jo niistä ajoista lähtien, kun yritimme ensimmäistä kertaa levy-yhtiöitä lähestyä tämän materiaalin kanssa ja mahdollisimman itsevarmasti olisi pitänyt itseään mainostaa. En tiedä onko tässä bändissä oikeasti mikään muu varmaa, kuin tämä kokoonpano ja se, että soitamme metallia. Päähän tässä tulee kipeäksi, jos alkaa lokeroiden kanssa liikaa pelaamaan, mutta sekä avantgardesta että fuusiosta Cantata Sanguin yhteydessä on usein puhuttu ja ehkä nuo ovat juuri niin epämääräisiä määritteitä, että ne meidän musiikkiimme sopivatkin. Vaikka tuo määrittelemättömyys on tietyllä tavalla painajaismaista, on se myös luovuuden kannalta hyvä, koska niitä kahleita ei vain ole.

On Rituals And Correspondence In Constructed Realities koostuu lopulta kirjavasta materiaalista yli kymmenen vuoden ikähaarukalla, mutta oliko tämän ohella varsinaisen kokopitkän suhteen joitakin erityisiä suunnitelmia siinä vaiheessa, kun debyyttiä alettiin rakennelle?

Hanna: Levyhän lähti mitä mahtavimmalla tavalla syntymään hieman vahingossa. Muut olivat menossa äänittämään kahta uutta kappaletta varten rumpuraitoja studiolle ja tarkoituksena oli ilmeisesti työstää vielä yksi demo, kunnes sieltä soiteltiinkin minulle päin, että mitäpäs jos tehtäisiinkin samantien kokopitkä. Ajatus tähän lähti liikkeelle alunperin siitä, että studioon matkattaessa tuli aikalailla selväksi, että on ihan sama, meneekö sinne äänittämään vain muutamat rummut vai samantien koko albumin. Tänä päivänä tämä tekniikka on kuitenkin sellaista, että käytännössä missä tahansa voi tehdä levyn ja rummut ovat se suurin kysymysmerkki, jotka vaativat aina sitä erityisempää järjestelyä. Kaksi päivää oli studiossa aikaa ja sen puitteissa saimme rummut purkkiin.

Tuomas: Ongelmittahan tämä kaikki ei sujunut, kun aika nopealla aikataululla tehtiin näinkin suuri päätös ja aika nopeasti oli oltava tiedossa se, mitä kappaleita Cantata Sanguin laajasta kirjosta lopulta äänittäisimme. Siitä jouduimme kyllä vääntämään kättä aikalailla ja koko homma meni lähes kolikon heittämiseksi välillä, mutta kyllä ihan lopussa oli todella selvää, mitkä kappaleet ja missä järjestyksessä albumilla tulee olemaan. Jossain vaiheessa tuo ei ollut kuitenkaan läheskään yhtä selvä asia ja onkin hyvä, että saimme tämän kaiken myötä albumille aikaan näinkin vahvan kaaren.

Cantata Sanguin ulosannissa lähes yhtä suuren osan muodostavat sekä bassot, vokalisoinnit, koskettimet että rytmit, joiden voisi luulla vaativan todella suurta panostusta jokaiselta yhtyeen jäseneltä tuloksen huippuunsa terävöittämiseksi.

Tuomas: Cantata Sangui on oikeastaan aina säveltänyt samankaltaisella tavalla, jossa kaikki on saanut alkunsa siitä, kun joku basisteista tuo treenikselle jonkin ihan alkukantaisen ajatuksen tai jopa vielä pienemmän yksityiskohdan tai sitten jollakin on mielessään koskettimille tarkoitettu teema, jonka pohjalta alamme rakennella kokonaisuutta pikkuhiljaa. Sovittaminen on ehdottomasti se Cantata Sanguin kappaleiden syntymisen oleellisin osa, kun joku jäsen tavallaan tuo paikalle vain siemenen ja se lopullinen kokonaisuus kasvaa ihan odottamattomaan muotoon kaikkien jäsenien vaikutuksen läpi käydessään. Jos vaikka ajatellaan itse esille tuomiani ideoita, ovat ne muuttuneet matkan varrella ainakin sen kymmenen kertaa ennen On Rituals And Correspondence In Constructed Realitiesin lopulliseen muotoonsa muovautumistaan ja tämä kertoo todella paljon siitä, millaista kerrostumien vuoropuhelua ja jatkuvaa evoluutiota meidän säveltämisemme on.

Albumilta todellakin löytyy periaatteessa samoilla aineksilla rakenneltuna todella erilaisia kappaleita bassovoittoisista vedoista aina syna- ja laulupainotteisiinkin kappaleisiin saakka, joiden seasta löytyy varmasti juuri sävellyksien muovautumisen kannalta hyvinkin selkeitä esimerkkejä?

Hanna: Varmaan yksi suurimmista ääriesimerkeistä on No Longer In The Eyes Of Aletheia, joka oli jossain muodossa mukana jo ihan ensimmäisillä demoilla. Jonkin aikaa sitten sai oikein hämmästyä, kun en alkuperäisen äänitetyn version kuuli ja sitä ei meinannut edes tunnistaa samaksi kappaleeksi, kun koko tunnelma oli muuttunut ihan erilaiseksi ja muutenkin palaset tuntuivat olevan ihan eri kohdissa. Se on varmasti sellainen kappale, joka on mennyt monta kertaa ympäri ja päälaelleen vuosien varrella. Noin muuten eri kappaleista huomaa monesti vasta ajan kanssa, mikä niiden olemuksessa on se vahvin puoli ja juuri siitä on kyse sovittamisessa, kun kappaleet tuppaavat usein painottumaan johonkin tiettyyn elementtiin, mutta emme halua jättää kokonaisuutta vain siihen.

Eräänlaisena keskiönä Cantata Sanguissa nousee tietenkin sen kitarattomuus ja kahden basson yhteistyö, mutta miten pitkälle tämä on ollut nimenomaan vapauttava etu ja onko asia noussut missään vaiheessa nimenomaan rasitteeksi?

Tuomas: Jos näin yli kymmenenkin vuoden jälkeen on selvää, ettei Cantata Sangui tule koskaan käyttämään musiikissaan tuumaakaan kitaraa, ei tämä seikka ole ollut ainakaan mikään ylitsepääsemätön este koskaan. Oikeastaan väittäisin, että esteen sijaan tämä ratkaisu on ollut nimenomaan hyve sekä säveltämisen että musiikin itsensä kannalta. Kun se kuusikielinen paholainen puuttuu tästä äänimaisemasta, luo se oikeasti todella erilaisen tunnelman musiikille jo lähtökohtaisesti ja samalla se herättää omanlaistaan haasteellisuutta, kun jo pelkillä bassoilla on oikeasti kyettävä tekemään sävellyksen kannalta toimivia ja mielenkiintoisia ratkaisuja. Useimmiten metallialbumeilla pinnalla ovat kuitenkin rummut ja kitarat laulujen ohella, jolloin ihmiset ottavat helposti juuri ne kitarat tarttumapinnakseen raskaammassa musiikissa ja kun me nyt olemme päätyneet linjalle, jossa tämä osasto puuttuu kokonaan, on sen paikka kyettävä valloittamaan muilla keinoilla.

Bassojen pääasiallisena kumppanina Cantata Sanguin äänimaailmaa täyttävät ja toisinaan jopa dominoivat koskettimet, joissa ei bassojen tavoin tyydytä ihan tavanomaisimpiin ratkaisuihin ja vain tunnelmaa tukeviin synamattoihin.

Hanna: Siinä vaiheessa kun itse tulin bändiin, olivat monet nyt albumilla kuultavista synamaisemista melodioineen jo aikalailla valmiina, mitä nyt eniten tässäkin mielessä vaikutin Sidecastin yksityiskohtiin. Monet synasoundit ja niiden yksityiskohdat ovat eläneet vähintään yhtä paljon, kuin monet muutkin jutut näissä kappaleissa ja ne muuttuivat sävyltään aika paljon vielä ihan loppuvaiheessakin, kun muutin itse muutamia soundeja ja tämän päälle vielä meitä studiossa auttaneet tuottajatkin auttoivat niiden viimeisessä hiomisessa. Ylipäänsä monien kappaleiden koko soundimaailma sai ihan uudenlaisia dynaamisia ulottuvuuksia juuri tuossa vaiheessa ja voisi kai melkein sanoa, että koskettimien merkitys kasvoi samaan aikaan vielä entisestään.

Juha: Tuossa ihan loppuvaiheessahan tulivat mukaan myös suurin osa albumilla kuultavista sampleista, jotka omalta osaltaan vaikuttivat paitsi syniin, myös rumpujenkin tiettyihin osiin. Ne olivat tavallaan se viimeinen tärkeä osa koko albumin lopullista äänimaailmaa. Jossain tämän kaiken keskellä albumille syntyi sellainen aika jännittävä tasapaino orgaanisuuden ja elektronisuuden välimaastossa, kun triggeröidyksi soundia ei voi missään mielessä sanoa, mutta toisaalta juuri nuo samplet ja tietyt kosketinsoundit tuovat siihen sellaista omaa kosmista ulottuvuuttaan.

Albumin varrelta on mahdollista löytää hyvinkin värikästä tyylien kirjoa, mutta jollain ilveellä kokonaisuus kuitenkin tukee yhteneväisiä tunnelmia ja tätä tukee myös albumin hiotun oloinen kappalejärjestys, joka vahvistaa sen kaarta entisestään?

Tuomas: Kappalejärjestys oli loppujen lopuksi aika selkeä prosessi, vaikka sitä mietittiinkin pitkän aikaa. Lähdimme etenemään tuon kanssa niin, että jokainen jäsen teki oman suunnitelmansa ihan itsenäisesti ja sen jälkeen vasta porukalla viilattiin lopullista järjestystä, kun huomasimme aika selvästi, että tiettyjen kappaleiden suhteen se sijoittaminen osui yksiin. Jotkin kappaleet kuuluivat ehdottomasti toistensa lähettyville ja toiset taas eivät missään tapauksessa, minkä myötä se oikea draaman kaari rakentui omalla painollaan. Aika erilaisia kappaleitahan tuolla on, sitä ei sovi kiistää. Tietyllä tavalla koko levyn voi kyllä määritellä bassoin, koskettimin ja rummuin eteenpäin vietäväksi naislauletuksi metalliksi, mutta ne painotukset eri soittimissa aina äärimetallisimpia hetkiä ja elektronisimpia tunnelmointeja myöten ovat sellaisia vedenjakajia, jotka määrittelivät albumin kokonaisuuden aika selvästi. Yllättävän saumaton kaari kokonaisuudelle kuitenkin lopulta syntyi.

Cantata Sanguin omalaatuisuus yltää vielä naisääniä ja mörinöitä yhdisteleviin vokalisointeihinkin saakka, joista varsinkaan naislauluja ei voi halutessaankaan sanoa ihan tavallisimmaksi tyyliltään omassa lajissaan.

Tuomas: Ensinnäkin niitä lauluraitoja oli todellakin "riittävästi", eli ihan törkeän paljon. Äänittäjä/Tuottaja/Miksaajamme puristi kyllä Annasta vielä paljon enemmän irti, kuin demoilla koskaan aiemmin ja tästä tuli albumille jälleen yksi merkittävä ulottuvuus verrattuna erityisesti aiempiin julkaisuihimme. Laulujen äänittäminen ja se kaiken irti puristaminen meni kieltämättä välillä jopa kiusaamisen puolelle, mutta kyllä se ehdottomasti kannatti, kun lopputulosta kuuntelee. Minkäänlaisia koneellisia tuplauksia tai tehosteitahan ei lauluissa ole tehty, vaan kaikki kuultavat lauluraidat on laulettu oikeasti ja massiivisimmillaan mukana taitaa olla peräti 78 lauluraitaa päällekkäin. Annan äänihän ei todellakaan ole mikään nykymittapuulla tavallisin naisääni metallissa, eli sitä hypnoottisuutta ja Cantata Sanguimaista kieroutuneisuutta löytyy kyllä jo äänestä itsestäänkin, mutta nämä kaikki moninkertaiset ääniraidat, kuorotukset ja erilaisten tyylien käytöt laajentavat alaa entisestään.

Yksi äärimmäinen puoli Cantata Sanguista ja erityisesti vokalisoinneista löytyvät mitä mainioimmista ja lumoavimmista kertosäkeistä, joiden ei ihan äkkiä kuvittelisi olevan yksi koukuttavimmista puolista tämän suuntaisella albumilla?

Tuomas: Hyvä Cantata Sanguin kertosäe on kaikessa yksinkertaisuudessaan sellainen, joka koukuttaa kyllä jo ensimmäisellä kuulemalla silkalla tunnelmallaan, mutta samalla se ei kuitenkaan mene millään jakeluun vielä tässä vaiheessa. Monet kertosäkeemme ovatkin tämän myötä sellaisia kappaleiden tunnelmien kliimakseja, joista löytyy kyllä sitä melodista ja harmonista koukkua, mutta jokin jekku kertosäkeissä vain tekee niistä astetta hämärämpiä. Olemme tässä joskus todenneetkin, että Cantata Sanguin kertosäkeitä voi kyllä laulaa tai vaikka viheltää mukana, mutta mitä todennäköisemmin sen tekee ensimmäisellä kymmenellä kerralla väärin. Juuri tällä tavalla nämä kertosäkeet ovat aika samalla aaltopituudella muunkin musiikkimme kaksinaamaisuuden kanssa.

Jos Cantata Sanguin musiikki ei itsessäänkään ole sitä kaikkein helpointa lähestyttävää, löytyvät On Rituals And Correspondence In Constructed Realitiesin kieroutuneimmat ulottuvuudet kuitenkin sen vähintäänkin vaikeaselkoisista sanoituksista ja teemoista.

Juho: Yleensä olemme kaiketi todenneet, että sanoituksissa haetaan sellaista meidänlaistamme yleisfilosofiasta poikkeavaa yleismaailmallisten asiayhteyksien mytologisia tulkintoja. Tuon selkeämmin sitä kaikkea ei voi kaiketi sanoa, ellei sitten totea sanoitusten kertovan rakkaudesta ja viinanjuonnista. Mikään aihe sanoituksissamme ei ole liian pyhä tai epäpyhä, minkä myötä monet aiheet koskettavat varsinkin välimeren uskontojen erilaisia tulkintoja juutalaisuutta ja kristinuskoa myöten. Jotkin sanoitukset ovat taas astetta gnostilaisemmalta tuoksuvia juttuja ja jopa hieman muinaista kreikkalaista ajattelua. Kaikki sanoitukset kuitenkin loppupelissä peilaavat nykymaailmaa, ottaen näihin asioihin se askel kaksituhatta vuotta taaksepäin, jotta nykyhetkeen saadaan se meidän tavoittelemamme näkökulma. Sanotaan näin, että jos Lovecraft tekisi matkan välimerelle ja antautuisi täysin sen armoille, voisi tuloksena olla hyvinkin Cantata Sanguimaisia teemoja.

Jo muutamaan otteeseen albumia lähestyttäessä on tullut esille sen lopullisen hioutumisen merkitys nimenomaan äänityksissä, joten millainen prosessi On Rituals And Correspondence In Constructed Realitiesin äänitykset kaikkine lopullisine hiomisineen oikeastaan oli?

Tuomas: Jos olisimme ihan kotikutoisesti tehneet albumin tai ainakin omien tunnettujen piiriemme sisällä, olisi se varmasti kuulostanut ihan erilaista. Tässä kohdassa on annettava äärimmäisen suuri hatunnosto nimenomaan meitä avustaneiden äänittäjä/Tuottaja/Miksaajiemme suunnalle. Se ammattimaisuus oli ihan käsittämätöntä albumilla kuultavan lopputuloksen suhteen, kun itse alkoi olla jo ihan umpisolmussa jopa yksinkertaisimpia bassosoundien valintoja myöten, mutta oikeat henkilöt taas löysivät oikeanlaiset soundit pahimmillaankin viiden minuutin sisällä. Tietenkin tuo soundi eli todella paljon äänityksien aikana ja kaikkia ratkaisuja emme ottaneet kovin avoimesti vastaan, mutta jotkin yksityiskohdat olivat ratkaisevia jopa koko albumin nykyisen olemuksen suhteen.

Lähestyttäessä pintaa saavutaan jo albumin kansien tasolle, jotka vievät loppuun saakka Cantata Sanguin teemat, jotka ovat myös kansien tasoilla hieman enemmän, kuin aluksi päälle päin näyttää ensimmäisellä vilkaisulla.

Juha: Kannen alkuperää varten meidän on matkustettava Portugaliin saakka, mistä löydämme erään aatelismiehen kartanon, jonka pihalla on eräänlainen alkemistihenkinen puisto ja tästä puistosta voimme löytää initiaatiokaivon. Kuvahan on tietenkin kaivon pohjalta ylöspäin otettu, mutta se kaivo itsessään on oikeastaan torni, joka on päälaellaan. Torni ei siis nouse korkeuksiin, vaan se laskeutuu syvyyksiin ja tämän lisäksi torni on kääntynyt vielä nurinpäin, jolloin sen ulkoseinät ovineen ja portaineen ovat sisäpuolella. Se on siis eräänlainen invertoitu antitorni. Valittu levykansihan kuvastaa omalla tavallaan hienosti Cantata Sanguin ideaa ja valokuva on itsessään jo todella vaikuttava, mutta yksinkertaisimmillaankin kannen voi ajatella kuvaavan nurinkurisuuttamme.

Toistakymmentä vuotta ehti vierähtää, ennen kuin Cantata Sangui puki musiikkinsa kokopitkään muotoon ja helposti albumi ei lopultakaan syntynyt, mutta ovatko lopputulokset nykyisellään kaiken tämän ajan ja hieromisen arvoisia?

Tuomas: Jos jokin asia on erityisesti nostettava esille, missä On Rituals And Correspondence In Constructed Realities onnistui erityisesti, niin ainakin siitä on oltava jotain mieltä. En usko että tuo levy voi olla sellainen haalea kokonaisuus kenellekään, jotta siitä voisi puhua ihan kivana albumina tai antaa sille keskinkertaisia pisteitä jollakin arvioasteikolla. Ainakaan levy ei tässä mielessä huku massaan, ettei siitä voi vain sanoa, että tässä oli taas tällainen samanlainen levy, joita kaikki muutkin nykyään tekevät. Omalla kohdalla taas päällimmäinen tunnelma on todella myönteinen, koska albumista tuli kaikin tavoin vahvempi ja täysipainoisempi kokonaisuus, kuin siltä uskalsi odottaakaan. Toisaalta Cantata Sangui ei olisi kaatunut levyttämättömyyteenkään, mutta aina parempi näin.

Muutamien lähimpien keikkojen ohella Cantata Sanguin tulevaisuus lavoilla on tällä hetkellä pienoinen arvoitus, joten missä määrin bändiä tullaan näkemään suomalaisilla klubeilla ja mahdollisesti muitakin ympyröissä hämmentämässä?

Juha: Levyjulkkarikeikka oli tietenkin tässä kaikkein lähimpänä, mutta sen lisäksi talven aikana olisi tarkoitus soittaa muutamia pistokeikkoja ja lähempänä kevättä kenties vähän enemmänkin, kunhan asiat loksahtelevat paikoilleen. Ajatuksena olisi kuitenkin viedä tämä synti kansan eteen, kun meillä on viimein sille ainakin jonkinlainen siunaus tuon albumin muodossa. Kovin suuriin mittoihin tämä tuskin tulee etenemään vielä lähiaikoina ja ulkomaatkin tuntuvat aika kaukaisilta, mutta koskaan ei tiedä, mitä Cantata Sanguin kanssa tulee tapahtumaan. Jos asiat nyt menevät kuten on suunniteltu, voi kevään 2009 aikana odotella Cantata Sanguita aika moneen suomalaiseen kaupunkiin aiheuttamaan pahennusta, joten pitäkää ihmeessä kotisivujamme silmällä.

Cantata Sanguin tulevien keikkojen taustalla on periaatteessa yksi albumi, mutta samalla bändiltä löytyy taustoja yli kymmenen vuoden taakse ja materiaalia vähintään sen edestä, mikä antaa mahdollisuudet laajempaankin kattaukseen.

Tuomas: Tähän astihan ainakin näillä harjoittelukeikoilla soitossa on ollut lähinnä levymateriaalia, mutta ihan lähitulevaisuudessa mukana tulee olemaan On Rituals And Correspondence In Constructed Realitiesin sisältöä, että sekä uudempaa että vanhempaa jälkeä. Se kannattaa kyllä ottaa huomioon, että meidän musiikkimme elää aikalailla koko ajan, jolloin mitkään kappaleet eivät ole välttämättä ihan yksi yhteen samanlaisia millään keikoilla. Samalla tavalla myös kuvitteelliselle seuraavalle albumillemme tulevat uudet ja vanhat kappaleet saattavat kehittyä lähiaikoina hyvinkin paljon live-soitossa, mikä pitää homman mielenkiintoisena myös itsellemme. Sitä materiaalia todellakin löytyy soittoon paljon, mutta kyllä leijonanosan kuultavasta materiaalista tulee valloittamaan tuo levylläkin kuultava kappaleiden kirjo. Jos ei muuten, niin ihan vain sen takia, että se materiaali on kuitenkin ihmisten kuultavissa ja sitä kaikkein tutuinta kaikille keikoille saapuville.

Kun bändiä ei voi sanoa tavallisimmaksi mahdolliseksi tapaukseksi oikein miltään kannalta, voi saman uskoi ilmenevän myös keikoilla, joilla Cantata Sangui on oletettavasti jo nyt itsensä näköinen ja saattaa olla tätä vielä enemmän tulevaisuudessa?

Juha: Kyllä se mielikuvitus on keikkojen suhteen lentänyt tässä joukossa aika pitkälle ja liiankin pitkälle verrattuna siihen, miten paljon on mahdollista toteuttaa. Sanotaan näin, että aika paljon on tapahduttava, ennen kuin keikoillamme toinen basisteista soittaa läpinäkyvän simpukankuoren sisällä ja lavalla on mukana miniatyyri Stonehengesta. Tähän asti emme ole kyenneet toteuttamaan oikeastaan mitään pientäkään, kun olemme soittaneet lähinnä todella pienissä paikoissa ja niiden suhteen on otettava heti huomioon, että meillä on lavalla kuusi henkeä ja sekin vaikuttaa asioihin aika ratkaisevalla tavalla. Cantata Sangui haisee kuitenkin meidän keikoillamme jo silkassa energiassa ja tunnelmassa sen verran paljon, ettei siihen mukaan välttämättä tarvita edes minkäänlaista rekvisiittaa. Emme kuitenkaan sulje tällaista puolta missään tapauksessa pois keikoiltamme, joten katsotaan nyt millaisiin paikkoihin pääsemme soittamaan ja mitä pientä on mahdollista toteuttaa.

Jos oletetaan hieman lisää, niin tähänastiset Cantata Sanguin keikat tuskin ovat olleet myöskään niitä vähiten vaiherikkaita tapahtumia, mutta onko matkan varrelle mahtunut kenties joitakin aivan erityisiä hämäryyksiä?

Tuomas: Erikoisin tapaus joka itselleni tulee mieleen sijoittuu varmaankin Factorysta muutamien vuosien takaa. En muista tarkkaa aikaa tai edes vuotta, enkä taida halutakaan muistaa. Se oli sanalla sanoen todella psykedeelinen keikka. Soitannallisesti keikka meni ihan normaalisti, ei siinä mitään, mutta yllättävän suuren väenpaljouden keskellä saimme jollakin tavalla aikaiseksi ihan käsittämättömän massahysterian. En oikeastaan tiedä vieläkään, mitä siellä oikeasti tapahtui, mutta keikan aikana kaatui pöytiä, erinäisiä esineitä särkyi, ihmismassat liikkuivat voimakkaasti ja lopulta taisi joku nuori nainen kontata etsimässä vaatteitaan. Joku voisi sanoa, että tuohan on ihan perusmeininkiä Suomessa metallikeikalla ja varsinkin Factoryssa, mutta mene ja tiedä sitten.

Ottaen huomioon Cantata Sanguin pitkän linjan historian, voisi helpostikin kuvitella, ettei mahdollinen toinen albumi ole läheskään niin etäinen asia, kuin miltä nyt julkaistu debyytti jonkin aikaa tuntui Cantata Sanguin liikuttua epämääräisillä seuduilla.

Tuomas: Musiikin puutteeseen se ei ainakaan tule kaatumaan, materiaalia kun on olemassa niin paljon, että voisimme periaatteessa mennä huomenna äänittämään Cantata Sanguin seuraavan albumin. Kokonaan eri asia on sitten se, milloin voimme sen toisen albumin oikeasti tehdä. Siitä asiasta on puhuttava vielä paljon Season of Mistin kanssa, seurattava hieman tämän ensimmäisen levyn menekkiä ja tietenkin odottaa se sopusuhtainen aika, nykyään kun tuskin kukaan haluaa samalta bändiltä kovin pikaisesti peräkkäin kahta albumia julkaista. Ei sitä seuraavaa albumia ole ihan heti järkevääkään julkaista, mutta ehkä sitä voisi tämän vuoden lopulla tai ensi vuoden alussa alkaa kasailla ja katsoa sitten, millaista jatkoa historialleen Cantata Sangui tarvitseekaan.

Uteliaisuus vie väkisinkin voiton jo ensimmäisen Cantata Sangui-albumin uppouduttua häikäilemättömästi tajuntaan, jolloin mielikuvitus ei voi olla laukkaamatta sen suhteen, millaista materiaalia on jo olemassa tai tulossa tulevaisuudessa?

Juha: Ihan uusimmat vedokset ovat itse asiassa olleet aika rajuja ja nopeatempoisia kappaleita, joiden ohella olemme pyöritelleet mukana aika laajaa kattausta vanhempia vetoja, joista löytyy hieman enemmän sitä Cantata Sanguin doomimpaa ja tunnelmoivampaa puolta. Aina on mahdollista, että kaikki näistä nyt olemassa olevista vedoksista muuttuvat paljon ajan kanssa, mutta sellainen tunne on kyllä ilmoilla, että käsissämme on monia ihan pientä hiomista vaille valmiitakin kappaleita. Siellä uusimpien sävellyksien joukossa on kuitenkin aika paljon äärimetallisia aineksia Cantata Sanguimaisella tavalla ja jos tämä jälki vain suinkin kaipaa voimakkaampaa kontrastia, niin kaikenlaisia hämärimpiä kokeiluja ja omituisuuksia löytyy varastostakin vielä pitkäksi aikaa.

Kun siirryttäessä loppua kohden eksytään jo puolittain aiheesta, lähestytään musiikkia vielä perinteisten suosittelujen kautta, eli tuomalla esille erityisesti bassojen kannalta mielenkiintoisia esittäjiä tai albumeja.

Tuomas: Tuossa vaikuttajissahan näitä joitakin tulikin jo esille, mutta sanottakoon kuitenkin, että hyvinkin kirjavalla tuotannollaan Jonas Hellborg on yksi ehdottomimmista ikinä ja bändien tasolla puolestaan Primus on yksinkertaisesti helvetin kova bändi, eikä vähiten bassojen takia. Jos tästä lähdetään etenemään hieman erilaisille suunnille, niin sekä bassojen kannalta että muutenkin Fields of Nephilimin koko tuotanto ja lähes koko John Zornin tuotanto ovat ehdottomasti sitä itseään edustamaan sitä tietynlaista määrittelemättömyyttä, mihin Cantata Sanguikin omalla tavallaan kuuluu.

Juha: Jos unohdetaan bassojen kohdalla useimmiten esille nostettavat musiikin suuntaukset, niin elektronisessa musiikissa on myös todella usein tullut vastaan paljon erilaisia tapauksia, joissa bassokuviot ja erityisesti bassojen käyttö on ollut hyvinkin mielenkiintoista. Olivat ne sitten koneiden läpi tehtyjä tai eivät. Cantata Sanguissa taas bassoissa on ollut usein jujuna sellainen omanlainen vuoropuhelu kahden basson välillä ja jos tälle hakee jollain hämärällä tavalla vastinetta ihan erilaisesta musiikista, niin Frank Zappa toteutti jo aikanaan samanlaisia juttuja kitaroilla.





Cantata Sanguin debyytti 'On Rituals...' julkaistiin 28.01.2009
Näytteitä albumilta MySpacessa: www.myspace.com/cantatasangui
Yhtyeen kotisivut osoitteessa: www.cantatasangui.com

Haastattelu © Korroosio.fi
Kuvat © Cantata Sangui / Season of Mist

Haastatteli: Aki Nuopponen