Muutaman vuoden hiljaiselo julkaisurintamalla on valmistellut aussilähtöisen Deströyer 666:n paluuta. Huhut kuolemasta olivat vahvasti liioiteltuja, mutta jo 15 vuoden ikään tulevan bändin paluu ei ollut itsestäänselvyys. Defiance iskee nimensä mukaisesti vastaan voimalla, jota on lähes mahdotonta vastustaa. Hellfestin poltteessa albumin synnystä, viime vuosien taistoista ja tulevaisuudensuunnitelmista oli kertomassa bändin pääkitaristi Shrapnel.

Kuinka infernaalinen kesä kohtelee Deströyeria? Kaljaa mahtaa kulua jatkuvalla syötöllä.

Shrapnel: Loistavasti, kunhan pidetään hauskaa. Juodaan, hölmöillään.

Defiance julkaistiin juuri eilen ja Terror Abraxas MCD:stä on kulunut melko pitkä aika. Oliko uuden levyn kanssa kyse vain aikanne ottamisesta vai oliko se kivulias prosessi? Tuntuiko ikinä siltä kuin tahtoisit heittää pyyhkeen kehään?

Shrapnel: Olet oikeassa, on kulunut pitkä aika julkaisujen välissä, mutta paljon on myös tapahtunut bändin kanssa tänä aikana. Muutimme itse asiassa Australiasta Eurooppaan 2001 ja puskimme bändiä eteenpäin niin kovasti kuin pystyimme. Asuimme kaikki samassa talossa, kävimme töissä samassa paikassa ja suoraan sanottuna paloimme aika pahasti loppuun. Meillä oli myös ongelmia viisumien kanssa, minun viisumini loppui Hollannissa kuin myös Simonin [ent. basso] ja Simon päätti palata Australiaan ja jättää bändin. Itse muutin Lontooseen, jonka jälkeen ongelmamme oli jäsenten sijainnit. Rumpali Saksassa, laulaja Hollannissa ja itseni Lontoossa, tämä teki kaikesta erittäin vaikeaa. Vei paljon energiaa päästä edes treeneihin. Olet lentokentällä, maksat autoparkeista, istuskelet siellä täällä, lennät. Ei ollut kysymys vain kaverille pirauttamisesta ja soittamisesta, johon olimme tottuneet, joten tämä aiheutti todella suuria ongelmia.

Aikoja sitten Australiassa, bändi alkoi KK:n sooloprojektina, mutta myöhempinä aikoina se ei ole ikinä vaikuttanut minkäänlaiselta diktatyyriltä. Millainen biisintekoprosessi oli Defiancelle?

Shrapnel: Totta, Violence Is the Prince of this World julkaisu oli tavallaan Keithin sooloprojekti. Tuntuu että jokainen albumi toi enemmän ideoita kaikilta. Liityin bändiin Unchain the Wolves levyä varten ja sillä oli enemmän muiden jäsenten panosta. Defiance oli todellinen bändituotos. Biisien puolesta oli varmaankin ensimmäinen kerta kun Keith ei vaikuttanut varsinaisilla riffeillä. Minä ja basisti, Matt, toimme musiikin pöytään ja lähdimme työskentelemään siitä yhdessä sovituksien kanssa. Toimimme tällä tavalla Defiancen kohdalla, joka on jossain määrin muutos siihen mitä olemme tehneet ennen. Se oli kuitenkin ainut tapa jolla pystyimme tekemään tämän, koska meillä ei ollut varaa treenata kuin tavallinen bändi!

Siitä huolimatta lopputulos on testamentti todelliselle metallille ja tahdonvoimalle. D666:llä on lähes yliluonnollinen taito kirjoittaa aggressiivista, eeppistä ja likaista metallia. Mistä saatte inspiraation tähän, niin musiikillisesti kuin henkisesti?

Shrapnel: No tiedäthän, olemme suuria metallimusiikin faneja, pidämme kaikenlaisista jutuista. Pidämme heavy metalista ja myös äärimmäisemmästä tavarasta, paljolti black metalista ja death metalista. Otamme piirteitä musiikista, josta itse pidämme. Olen suuri Mercyful Faten ja Judas Priestin kaltaisen metallin fani, mutta myös rankemman kuten Suffocation tai Immolation. Emme koskaan istu alas tekemään tietyntyylistä musiikkia, kokoonnumme vain yhteen ja tämä on mitä tulee ulos. Luulen myös, että se on mistä monet ihmiset pitävät Deströyerissä, musiikissamme on monia eri elementtejä.

Miten näet Defiancen verrattuna aiempiin albumeihinne?

Shrapnel: Defiance taatusti kuuluu Deströyerin julkaisujen jatkumoon. Se on huomattavasti voimakkaampi kuin jotkut aiemmista albumeista, tuotannon osalta ainakin. Tästä jotkut saattavat pitää, jotkut kenties eivät. Jotkut mahdollisesti haluavat aina palata takaisin demon likaiseen tuotantoon. Defiance on hyvin, hyvin voimakas julkaisu, se on paljon keskitempoisempi, eeppisempi, vähemmän äkkipikainen. Kuten sanoin, se ei ole jotain johon tietoisesti pyrimme, emme ikinä tee musiikkia niin, näin vain tapahtuu. Itselleni se kuulostaa Deströyeriltä.

Aiemmin mainitsitte Internetissä, että albumin nimeksi tulisi Siege, mutta laitoitte sen hyllylle Defiancen sijasta. Onko mitään suunnitelmia seuraavasta albumista vai oliko se vain idea?

Shrapnel: Meillä oli itse asiassa muutama nimi joita mietimme. Albumin nimeksi oli tulossa eräässä vaiheessa The Last Stand, koska se oli oleva viimeinen levymme, olimme erittäin päättäväisiä saadaksemme sen ulos. Aloimme kuitenkin taas jammailemaan hieman, saimme fiiliksen kulkemaan ja huomasimme, että meillä on enemmän annettavaa. Saimme luovuutta taas ja innostuimme enemmän musiikista jota kirjoitimme, joten The Last Stand ei tuntunut oikealta. Nimenä oli Siege jonkin aikaa, muttemme samaistaneet sitä lyriikoihin yhtä hyvin kuten Defiancen, joten Keith vaihtoi sen.

Koko sen ajan kun Deströyer 666 on ollut bändi, räiskyvä soolokitarasi on ollut iso osa sitä, joten mistä inspiraatiosi kitaransoittoon lähtee?

Shrapnel: Jälleen, hyvin paljon heavy metalia. Olen kova Glenn Tiptonin ja KK Downingin fani, paljon niitä tuplakitaraleadejä. Deströyerin musiikissa on reilusti tilaa, joten se mahdollistaa tekemään tuollaisia juttuja.

Palataksemme Defianceen, teillä oli aiemmin hieman ongelmia Cold Steelin kansien kanssa ja nyt Defiancella teillä on erittäin taidokkaasti tehty piirros. Susitabardi, käärmeet laskevassa spiraalissa ja ihmisiä taistelussa taustalla. Mikä on tuon kansitaiteen merkitys?

Shrapnel: Se on jotain, jonka Keith keksi. Se on uhmaa, vastustusta, ainaisen taistelun taistelemista. Siitä täytyy tehdä itse omat johtopäätöksensä, mutta itselleni, on Keith samaa mieltä tai ei, nimi Defiance kuvastaa koko kamppailua saada tämä levy ulos, se on ollut vaivalloinen taistelu. Eräässä vaiheessa puhuimme bändin lopettamisesta tai jäihin pistämisestä, hetkeen bändi ei tehnyt mitään, joten minulle nimi kuvastaa koko tuota ponnistelua. Keith kirjoittaa kaikki lyriikat ja hänellä on ollut kauan aikaa niiden työstämiseen, joten hänelle se ei varmasti ole samoin, mutta minulle se tarkoittaa tätä.

Mitä tulee Keithiin, Deströyer 666 on aina osoittanut enemmän poeettisia vivahteita kuin mitä yleensä samaistetaan erittäin särmikkääseen, äärimmäiseen metalliin. Joten minkä voisit kuvitella olevan tärkeimpiä tekstejä tai ideoita hänelle?

Shrapnel: En erityisemmin halua lähteä kommentoimaan hänen ideoitaan…

Sinulle henkilökohtaisesti siinä tapauksessa.

Shrapnel: Hah, se on kieroa vihaa. Minulle Deströyer on vihainen bändi, jolla on vihaista sanomaa. Sanomaa silmiesi avaamisesta. Jälleen, tämä on subjektiivista, saatat lukea joitakin lyriikoista ja saada erilaisen idean niistä kuin joku toinen. Minulle ne ovat paljon vihaa.

Kun asuitte vielä Australiassa, oliko bändillä vahva kannatus alakulttuurissa alkuaikoina?

Shrapnel: Keith teki ensimmäisen levyn ja siihen aikaan bändi ei soittanut keikkoja tai mitään sellaista. Kun liityin bändiin nauhoittamaan Unchain the Wolvesia vuonna 1996, tarkoituksena oli alkaa soittaa keikkoja ja koota varsinainen bändi, joten kun aloitimme, meillä oli paljon tukea. Metalliskene Australiassa on hyvin pieni, mutta se on tiukkaan nidottu. Jokainen tuntee hyvin pitkälti toisensa. En voi erityisemmin kommentoida nykytilannetta, koska lähdöstä on niin pitkä aika.

Haikailetko ikinä takaisin Australiaan, uskotko palaavasi joskus?

Shrapnel: Toki, Australia on todella kaunis paikka. Monia mahtavia asioita, paljon kuumia naisia. Australiassa on loistava elämäntapa, mutta valitettavasti se on keskellä ei mitään. Nyt bändit alkavat käydä, mutta kun itse asuimme siellä, ei tapahtunut yhtään mitään. Joten näimme kaikki nämä bändit ja kiertueet soittamassa Euroopassa ja ajattelimme, helvetti, emme ikinä pääse näkemään noita bändejä. Eurooppa on, huolimatta siitä mitä kukaan sanoo, metallin sydänmaata. Eurooppalaiset eivät ymmärrä kuinka hyvin heillä on asiat. Vaatii jonkun sieltä missä ei tapahdu mitään avaamaan teidän silmänne sille kuinka mahtavasti täällä menee. Otetaan vaikka festari kuten Hellfest, paljon loistavia bändejä.

Eurooppaan muuttonne jälkeen olette pystyneet kiertämään hieman laajemmin, mutta kuten sanoit, teillä on ollut ongelmia jäsenten välimatkojen kanssa. Miksi ette itse asiassa pyri asumaan lähempänä?

Shrapnel: Tuo on itse asiassa hyvä kysymys. Criss, rumpali Mersus, hän on asettunut ja hänellä on hyvä työpaikka. Keith on itse asiassa muuttanut Hollannista ja asuu nyt Kööpenhaminassa. On ollut puhetta hänen siirtymisestään Lontooseen, mutta hän on tyytyväinen missä on nyt. En tiedä miksemme asu lähempänä, mutta on silti mahdollista pitää koneisto käynnissä näin.

Nyt kun uusi levy on ulkona, aiotteko lähteä klubikiertueelle jossain vaiheessa?

Shrapnel: Päätimme soittaa ensin paljon festareita kesällä ja ensi vuonna teemme sitten Euroopan kiertueen. Meillä on itse asiassa paljon keikkoja buukattuna. Pari viikkoa vapaata nyt, mutta sitten on PartySan ja soitamme Pellavarockissa, sitten lähdemme Etelä-Amerikkaan. Sen jälkeen takaisin Australiaan muutamalle keikalle ja puheita on myös Pohjois-Amerikan kiertueesta. Olemme soittaneet Amerikassa pariin otteeseen, mutta yritämme saada kunnollista 30 päivän turneeta. Joten ensi vuonna tulemme tekemään klubikeikkoja ja suoraan sanottuna pidämme pienemmistä keikoista enemmän. Tai itse pidän ainakin, enemmän energiaa.

Siitä puheenollen, mitä mieltä olit eilisestä keikasta täällä Hellfestissä ja mitä pidät festarista yleisesti ottaen?

Shrapnel: Hellfest on todella hyvä, joitakin mahtavia bändejä. Meillä oli hyvä keikka, joitakin ongelmia lavalla, mutta niinhän se aina menee. On aina mukavaa soittaa ison yleisön edessä, mutta kuten sanoin, pidän enemmän pienistä keikoista. Soitimme kuukausi sitten Lontoossa pienessä klubissa, 170 ihmistä maksimissaan ja se oli loppuunmyyty, se oli aivan sairasta. Nautin siitä enemmän, saat siitä energiaa kun hiki valuu seinistä ja ihmiset ovat aivan naamassa kiinni. Minulle se on oikeaa metallin henkeä. En pidä seisomisesta massiivisella lavalla, jossa on suuri väli itsensä ja yleisön välillä, liian steriiliä. Ei vain toimi henkilökohtaisesti.

Sinulla on myös projekti, tai kenties ennemmin varsinainen bändi, nimeltään Razor of Occam. Kuinka hommat sen kanssa toimivat Deströyer 666:n ohella?

Shrapnel: Razor of Occam on Mattin bändi, hänen lapsosensa. Hän kirjoittaa kaiken musiikin, se on paljon thrash-painotteisempaa kuin Deströyer. Deströyerillä on enemmän piirteitä ja vaihtelua, Razor on tuota brutaalia thrashiä. Asumme molemmat Lontoossa, joten pääsemme treenaamaan säännöllisesti, mutta en kirjoita mitään itse musiikista, kirjoitan vain leadit, joten se on hyvää harjoitusta minulle. Razorin kanssakin alkaa pitää kiirettä, näyttää siltä että tulemme tekemään kiertueen Absun kanssa, joten pitää tuijottaa paljon kalenteria ja yrittää aikatauluttaa kaikki kohdilleen. On siis melko kiireistä Deströyerin keikkojen ohessa, mutta siinä ei ole ristiriitaa tai mitään sellaista. Soitan myös toisessa bändissä nimeltään Adorior, joka ei ole kovin aktiivinen, mutta työstämme uutta levyä. Itse asiassa basisti Chris asuu Tampereella, joten jälleen meillä on ongelma välimatkojen kanssa. On hyvä olla kiireinen, rakastan metallin soittamista ja tämä on mitä teemme. Parempaa kuin istuskelu ja perkeleen telkkarin katseleminen tai vastaava.

Kuukauden päästä soitatte Pellavarockissa, sattumoisin kotimaassamme. Keksitkö mitään erityistä syytä suomalaisille liittyä maaseudun hulinointiin ja hulluuteen?

Shrapnel: Ah, senkun tulevat, vetävät kännin päälle ja heiluvat päänsä rikki lavan edessä. Otatte lisää juomaa jälkeenpäin, aiheutatte pahennusta ja pidätte hauskaa. Se tulee olemaan hienoa, olemme olleet Suomessa pari kertaa ja siellä on ollut aina hyvä meno. Olen käynyt Tampereella muutaman kerran, kaverini asuu siellä. Suomalaiset tietävät kuinka juoda ja pitää hauskaa, todella metal meininki, joten heidän sietää tulla paikalle.

Tämä on niitä älyvapaita kysymyksiä, jonka kysyt kun ei ole parempia kysymyksiä jäljellä, mutta jos voisit sanoa yhden asian maailmalle niin mikähän se mahtaisi olla?

Shrapnel: Yksi asia, helvetti enpä tiedä. Painu vittuun, käy ostamassa vähän juomia, älä hakkaa naistasi.


Deströyer 666:n ”Defiance” julkaistiin 22.6.2009
Näytteitä albumilta MySpacessa: www.myspace.com/destroyer666band
Yhtyeen kotisivut osoitteessa: www.destroyer666.net

Haastattelu © Korroosio.fi
Kuvat © Deströyer 666 / Season of Mist

Haastatteli: Teijo Aflecht