Tanskalaisen, Flemming C. Lundin (ex-Autumn Leaves) perustaman The Arcane Orderin kehutun debyytin The Machinery of Oblivionin (2006) seuraaja on tässä. Eeppistä thrashia, joka nyt tuntuu kasvaneen vielä suuremmaksi niin soitannollisesti, soundillisesti kuin sävellyksellisestikin. Levyllä liikutaan tällä kertaa hyvinkin äärirajoilla, menon ollessa välillä huomattavan extremeä. Kappaleet loikkivat välistä jopa vähän mustemmille vesille, ominaissoundin pysyessä silti kuolettavan murskaavana.

Levyn avaa Death Is Imminent sinfonisella introlla, joka pian vaihtuu myrskyksi. Heti on sanottava, että Thomsenin ulosanti on vahvistunut entisestään, laulusuoritukset ovat kautta linjan tehokkaita heti ensi rääkäisystä alkaen. Muutenkin bändi on kovassa iskussa, kitaroille on annettu mukavasti soolopaikkoja ja mikäpä siinä, taidokkaat revittelyt ovat maukasta kuultavaa. Rumputyöskentely nostettakoon etenkin esille. Se kuulkaas on jotain kuulemisen arvoista, vain 23 vuotiaan Morten Løwen paukuttaessa itsensä viimeistään nyt nykymetallirumpaleiden kärkikastiin. Lisämakua antavat koskettimet on levylle soittanut Anubis Gaten Kim Olesen.

In the Wake of Collision on kutakuinkin hurjaa paahtoa jokseenkin koko ajan, mutta soolo-osuudet, kertosäkeet sekä etenkin välillä ripotellut melodisemmat välikkeet antavat toivottuja lepotaukoja. Tyylikkäästi käytetyt koskettimet ovat myös tunnelmalisänä täysi kymppi kuten esimerkiksi Eruptions of Redissä, joka on myös levyn pisin kappale pituuden ollessa 7:13. Levyn instrumentaali When Oceans Become Sand taas on päinvastaisesti reilut kaksi minuuttia täyttä ryöpytystä. Yhteisenä tekijänä silti, levyn kappaleet ovat kaikki nopeamman puoleisia. Tuplabasareiden rytmittämät kompit ovat usein päällä ja kitarariffit välistä melkoista tremolopikkausta. Äkäisen yleisilmeen pukee sanoiksi Kasper Thomsen, joka, jo kuten edellä mainitsin, on kehittynyt tulkitsijana viime levystä ja laulusuoritukset osaavat olla tuskaisen kuuloisia. Pääosin korkeamman rää’ynnän lisäksi löytyy myös brutaalimpaa matalaa murinaa.

Soundillisesti levy on tuhti. Rummut ovat mukavasti äänitulvan sisällä, neljät päällekkäiset kitararaidat kuulostavat jyhkeiltä, ja kertosäkeiden ynnä muiden melodisten hiippailujen aikainen koskettimien orkesterisoittimille flirttaileva säestys on mahtipontista kuultavaa. Miksaus levyn satsille on myös saatu melko oivalliseksi ja kaikki soivat toisiaan tukevana kiukkuisena myrskynä. Ottaen huomioon kappaleiden sovitusratkaisut ja ähkymiksauksen, tulee lopputuloksesta mieleen äänimaisema, joka on verrattavissa Devin Townsendin ja Strapping Young Ladin tyyliin, tosin himpun selvemmän oloisena ja mielestäni hyvä niin.

The Arcane Order on toisen levynsä In the Wake of Collisionin myötä luonut nahkansa. Materiaalin osalta genretiputtelu on hieman hankalaa, mutta kuvailtakoon sitä kahdella eellä: eeppinen ja extreme. Kappaleet ovat ennen kaikkea raskaita ja rusentavia mutta tarjolla on myös paljon tarttumapintaa melodisemman puolen johdosta. Tällaisella julkaisulla The Arcane Orderilla on hyvät saumat ponnistaa laajemmaltikin tunnetuksi bändiksi, ja ennen kaikkea levy asettaa äärimetallin riman korkealle heti vuoden alusta.