Ei liene mikään erityisen suuri ihme, jos joku luulee Masterstroken julkaisseen juuri ensimmäisen albuminsa. Masterstrokella ei nimittäin ole ollut erityisemmin onni matkassa levy-yhtiöiden, promootion ja levyjen saatavuuden kanssa ainakaan tätä aiemmin, minkä ansiosta bändin mainio debyytti Apocalypse jäi varmasti huomaamatta monelta potentiaaliselta heavy-metallin ystävältä. Nyt tilanne on kuitenkin toinen, kun Masterstroke suuntasi kulkunsa tamperelaisen Dynamic Arts Recordsin talliin ja toinen albumi Sleep on saatettu kuulijakunnan saataville huomattavasti aiempaa paremmin. Kaikeksi onneksi Masterstroke on kuitenkin ehtinyt kasvattaa kuulijakuntaansa ja kerännyt huomiota osakseen jo aiemmin kaikilla muilla keinoilla, jolloin ehdottoman hyvä albumi olisi kuin viimeinen niitti tähän kaikkeen. Tällä hetkellä asiat vaikuttaisivatkin olevan paremmin kuin hyvin, kun Masterstroke on suuntaamassa kiertueelle Eurooppaan ja uusi albumi on otettu pääasiassa vastaan hyvin. Ennen kuin päästetään Masterstroke tutkimaan hieman lähemmin vanhaa mannerta, otetaanpa selvää, mitä toisen albumin kansien sisälle piiloutuu. Toivottavasti ei ainakaan nimen mukaista materiaalia.

Ennen toista albumiaan Masterstroke oli ehtinyt kypsään viiden vuoden ikään ja kaikeksi onneksi tämän voi sanoa kuuluvan Sleepilla. Masterstroke ei nimittäin välttämättä kirjoita uusiksi heavy-metallin sääntöjä, mutta samalla bändillä on hallussaan melko oma soundinsa ja ennen kaikkea ne kaikkein tavallisimmat autotalliratkaisut on karsittu pois tieltä jo hyvän aikaa sitten. Sleepilla on tämän kaiken sijaan kuultavissa kaikkea sitä, mitä hyvältä heavy-metallilta voidaan toivoa. Sopivalla tavalla aggressiivisen, sähäkän ja melodisen annin keskellä kulkevaa riffittelyä, omalla tavallaan jopa tunnelmallisia melodioita, sopan keskeltä hienosti erottuvia kertosäkeitä, sopivanlaista tarttuvuutta ja ennen kaikkea mainio vokalisti, jonka suhteen pätevät lähes samat säännöt kuin Masterstroken suhteen muutenkin. Ensimmäiseen albumiin nähden asiat ovat liikkuneet juuri sopivalla tavalla eteenpäin ja siinä missä Apocalypse oli lupaavaa Masterstrokea, on jo Sleep osittain näiden lupauksien lunastamista. Tähän vahvistusta antaa myös albumin viimeistely ja bändin ulosanti myöskin, sillä Sleepin tuotannossa eivät särähdä korviin kuin muutamat pienet yksityiskohdat ja monet puolet albumilla pelaavat yhteen juuri musiikin asettamilla ehdoilla, jolloin Masterstroken voi sanoa olevan silkkaa jämäkän jännittynyttä heavya.

Ihan kuten varsinkin perinteisemmässä metallissa yleensä, ei Masterstroke kuitenkaan pelaa laulu- tai soittotaitojensa eikä tuotantonsa turvin, minkä sijaan Sleepilla kyse on nimenomaan pääasiassa onnistuneista kappaleista, joita albumilta löytyy selkeä enemmistö kokonaisuudessa. Se perinteinen laatu tulee nimittäin vastaan juuri siinä vaiheessa, kun Masterstroke paukuttaa pöytään ankaraa heavy-metalliaan perinteisellä otteella, omalla soundillaan ja timmeillä kappaleilla, joista löytyy sopivasti tarttuvuutta ja tunnelmaa. Hieman yllättäen Sleepilta on kuitenkin vaikeaa poimia sellaisia vetoja, joita voisi kutsua niin sanotusti heavy-metal hiteiksi tai vastaaviksi ultrakoukuttaviksi kappaleiksi, mutta toisaalta kokonaisuuden kannalta tämä on lopulta melko hyvä asia. Kun albumi ei nojaudu liikaa yhteen tai kahteen kappaleeseen, nouseen siltä sen sijaan ylös monta tiukkaa jyräystä Transitionin, Killing Creaturiesin, Turn Awayn, Another Failurinen, The Circlen, Sleepin ja Final Journeyn malliin, eikä albumilta voi oikeastaan löytää edes yhtään totaalista floppia, vaikka melko monta kappaletta tasaiseksi jääkin. Sleepista ei ole siis välttämättä tyyliltään tai kappaleiltaan kaiken kansan hitti heavy-metal albumiksi tai tiukimmaksi mahdolliseksi tykitykseksi, mutta liian suuria notkahduksiakaan ei kuitenkaan mahdu mukaan.

Kotimaisen raskaan musiikin rintamalla on monesti saanut huomata, kuinka kaikki erikoisemmat ja erityisesti synkemmät tapaukset nousevat hieman peruslinjoja paremmin esille. Viimeistään viime vuosina on kuitenkin saanut huomata, että kotimainen tiukin heavy-metal on muutakin kuin Tarot ja muutama muu yhtye, kun esimerkiksi Masterstroken ja Manitoun kaltaiset yhtyeet ovat nostaneet päätään jatkuvasti paremmilla otteilla. Tietenkin aina tällaisissa tapauksissa tulee vastaan se kysymys, puhutaanko nyt ihan maailman kattavasti tiukasta heavy-metallista ja siinä vaiheessa kaikki saa ihan epärealistisia mittapuita, kun vaikkapa Masterstrokea lähtee asettelemaan samalle viivalle klassikkobändien kanssa. Totta puhuakseen on kuitenkin myönnettävä, että vaikkei Masterstrokea lähtisi vieläkään nostamaan sinne parhaaseen A-ryhmään (pakollinen Tampere-viite), ei bändiä tulisi mieleenkään sijoittaa mihinkään heavy-metallin divarijoukkoon. Sleepilla Masterstroke on nimittäin saavuttanut jo sen verran paljon omaa tyyliään ja onnistunut sekoittamaan perinteistä ja modernia heavya, että bändin nostaa mielellään esille puhuttaessa tiukasta kotimaisesta hevanderista.