Helsinkiläisen Cantata Sanguin kohdalla viime vuonna varmistunutta levytyssopimusta Season of Mistin kanssa voinee hyvällä omatunnolla pitää todellisena työvoittona. Ennen tätä hetkeä vuonna 1997 perustettu Cantata Sangui ehti nimittäin toimia enemmän ja vähemmän aktiivisesti demo-tasolla kymmenkunta vuotta, vaikka monet aistivat bändin potentiaalin jo vuosikausia sitten. Vaikeaa taivalta kohti albumin julkaisua ei tarvitse kyseisessä tapauksessa kuitenkaan ihmetellä, kaikkein tavanomaisimmasta bändistä kun ei ole kyse edes lähtökohtaisesti. Jo kokoonpanon kohdalla Cantata Sangui muuttuu astetta erikoisemmaksi tapaukseksi, bändin koostuessa kahdesta vokalistista, kahdesta basistista, rumpalista ja kosketinsoittajasta. Kun tähän keitokseen lisätään vielä ne kaikki äärimmäisimmät ja hämärimmät ainekset omalaatuisia teemoja myöten, on On Rituals And Correspondence In Constructed Realitiesin vääntyneiden porttien avaaminen helpommin sanottu kuin tehty.

Nyt Cantata Sanguin ensimmäisen albumin ollessa käsillä voi olla vain hyvä asia, että bändi ehti kypsyä näinkin totaalisella tavalla koko sen historiaan kuuluvan ajan. Cantata Sanguin rikottua ensimmäisenä metallibändeille tyypillisten kitaroiden kahleet, on se onnistunut luomaan aivan oman soundinsa, jossa kitarattomuus antaa hyvin mielenkiintoisella tavalla tilaa varsinkin bassoille ja koskettimille luoda omalaatuisia maisemia. Tämän ohella Cantata Sangui vaikuttaa myös rikkoneen kaikkien tunnettujen lokeroiden rajoja, minkä ansiosta On Rituals And Correspondence In Constructed Realitiella voi kuulla vaikutteita ainakin äärimetallista, doomista, avantgardesta ja jopa ambientmaisista elektronisista sävyistä, joiden ansiosta albumilla kuultavaa musiikkia on kaikessa kieroutuneisuudessaan mahdotonta erehtyä luulemaan miksikään muuksi Cantata Sanguin lisäksi. Vaikka kitarattomuuden voisi helposti luulla luovan jonkinlaista tyhjyyttä bändin soundiin, täyttää Cantata Sangui omalla kokoonpanollaan, klassisien instrumenttien avustuksella ja sampleilla luomansa ulottuvuudet viimeistä piirtoa myöten tajuntaan iskeytyväksi hypnoottiseksi voimaksi.

Ajatus kahdella bassolla kitaroiden sijaan operoivasta raskaan musiikin edustajasta tuo tietenkin mieleen lähinnä vastaavia kokeiluja tehneet äärimetalliset tapaukset, mutta Cantata Sanguissa on varsinkin koko On Rituals And Correspondence In Constructed Realitien mitassa kyse paljon laajemmista ratkaisuista. Äärimmäisimmillään Cantata Sangui saattaa toki koostua kieroista bassoista, intensiivisistä koskettimista, mielipuolisista rumpukuvioista ja sekoittuvista vokalisoinneista vinksahtaneista naisvokalisoinneista äärimetallisiin mörinöihin, mistä albumin varrella We'll Have It On Us, Broken Stars, Fruitarians, The Seven Liers-In-Wait ja Lazarus ovat selvimmät esimerkit. Ihan erilaisessa ääripäässä Exaltatalla, For the Forgotten Onesilla, Realitylla, No Longer In The Eyes Of Aletheialla ja Sidecastilla Cantata Sangui muuttuu kuitenkin jopa vielä kokeellisemmaksi tapaukseksi, erilaisten elektronisten tehosteiden, monipuolisten koskettimien, hypnoottisten naislaulujen ja laajemmin hyödynnettyjen bassojen luodessa mitä hämärimpiä tunnelmia. Kaiken kieroutuneisuuden keskellä Cantata Sangui ei kuitenkaan todellakaan unohda missään vaiheessa vahvojen sävellyksien voimaa, mistä parhaana esimerkkinä toimivat todella intensiiviset sovitukset, hypnoottiset tunnelmat ja vielä viimeisenä niittinä kaikelle toimivat lumoavat kertosäkeet.

Cantata Sangui saattaa vaikuttaa päällisin puolin bändiltä, johon on helppo tarttua lähinnä erikoisena tapauksena kitarattomuuksineen ja monipuolisine vokalisointeineen. On Rituals And Correspondence In Constructed Realities on kuitenkin harvinaisen selkeä osoitus albumista, jolla bändi on vienyt koko ideologiansa kerta kaikkiaan loppuun saakka, minkä voi huomata kaikessa pienimmistä yksityiskohdista vallitsevaan tunnelmaan ja huomion vieviin sanoituksiin saakka. On Rituals And Correspondence In Constructed Realities kätkee sisälleen todella moniulotteisen kokonaisuuden, jota voi lähestyä todella monella tavalla, albumin paljastaessa jatkuvasti uusia puolia syövereistään. Cantata Sangui on onnistunut jo debyytillään luoman oman ulottuvuutensa, jossa vaikuttavat pätevän ainoastaan Cantata Sanguin säännöt sävellyksien vapautuneisuutta ja tunnelmien määrittelemättömyyttä myöten, jolloin suoranaisia rajoja ei ole lopulta olemassakaan.