Hieman yli kaksi vuotta sitten ilmestyneen toisen albuminsa jälkeen Masterstroke nousi lopulta yllättävän vähän esille siihen nähden, kuinka monenlaiseen melodisen metallin kuulijaan yhtyeen toisen albumin Sleepin olisi voinut luulla iskevän ja kuinka paljon bändi pääsi kiertämään jopa ulkomaita. Sleep oli kenties alkusysäyksensä jälkeen hieman yllätyksetön ja liiankin tasainen albumi, mutta kaikkien kasaria, poweria ja perinteistä heavya palvovien bändien joukosta Masterstroke erottui joukosta jo silkalla kulmikkaalla jyräävyydellään. Kaikista mahdollisuuksistaan huolimatta olisi hyvinkin voinut käydä niin, että Masterstroke olisi jäänyt ikuisiksi ajoiksi junnaamaan ihan sinne lopullisen laadun rajoille, As Days Grow Darkerin osoittaessa tällaiset pelot täysin turhiksi.

Masterstrokea on aiempien albumiensa puolesta luonnehdittu yksinkertaisesti heavy- ja power-metallin kohtaamiseksi, mutta samalla bändin soundissa on aina huokunut taustalla myös jotain hieman enemmän. As Days Grow Darkerilla on kieltämättä mukana sävyjä tummanpuhuvasta raskaasta heavy-metallista ja rapakon takaisesta heavy-metallista, mutta viimeistään mielleyhtymät Nevermoren ja Evergreyn kaltaisien bändien suuntaan tekee selväksi sen, kuinka Masterstroke edustaa nykyisellään yhä enemmän progressiivista metallia aiempia vaikutteita unohtamatta. As Days Grow Darkerilla kuultava Masterstroke onkin raskaalla heavy-metallisella tavallaan ehdottomasti eteenpäin rynnivää ja kertosäkeiltään jopa tarttuvaa, mutta samalla sekä bändin riffeissä, melodioissa että sooloissa on jatkuvasti seassa hieman kulmikkaampiakin koukkuja, jotka tekevät jo itsessään Masterstroken olemuksesta selvästi kypsempää ja lujempaa kuultavaa.

Niin hienolla tavalla kuin Masterstroke onkin kulkenut tyylillisesti eteenpäin, nousevat As Days Grow Darkerilla ratkaiseviksi asioiksi oikeastaan kaikki muut albumin yksittäiset puolet. Yhdeksi albumin kantavista voimista muodostaa nimittäin Niko Rauhala mahtavine vokalisointeineen, joissa kuultavat sävyt Warrel Danen tavasta tulkita ovat vain ja ainoastaan hyvä asia. Jos Masterstroke sortui vielä aiemminkin hieman samasta puusta veistettyihin kappaleisiin ja tasaisuuteen, ei As Days Grow Darker välttämättä saa tätä puolta bändistä katoamaan täysin, mutta aiempaa selvästi yksilöllisemmät kappaleet, kulmikkaammat riffit ja hienot soolot pitävät huolen Masterstroken todella selvästä noususuhdanteesta. Kieltämättä muutamat yksittäiset kappaleet albumilla sen nimikkoraidan, Purity Fadesin ja Old Woundsin tapaan jäävät edelleen melko selviksi tasoittajiksi kokonaisuuden suhteen. Täysin päinvastaisesti Masterstroke kyllästää albumiaan nyt ensimmäistä kertaa myös täysiverisillä killeriraidoilla Wait for the Fall, Unstoppable, Purity Fades ja Into Oblivion, minkä ohella yhä syvempiä tunnelmia luodaan Walls of My Templen, Another Step Backin ja Inside Myselfin maisemissa. Viimeistään As Days Grow Darkerilla Masterstroken voi sanoa löytäneen lähes kultaisen keskitien kulmikkuuden, iskevyyden, melodisuuden, raskauden ja tunnelman välillä.

Kolmen albuminsa aikana Masterstroke on edennyt jatkuvasti selvin askelin eteenpäin ja As Days Grow Darker on viimeistään se piste, jossa Masterstroke nousee selvästi esille suomalaisen raskaan musiikin joukosta, halusipa joku sitten puhua heavy/power-metallista tai progemetallista. Masterstroken vahva soundi on nyt hioutunut sävellyksien tasapainoisuutta, yhteensoittoa ja vokalisointeja myöten selvästi aiempaa paremmalle tasolle ja jos As Days Grow Darkerin kokonaisuus muodostuisi vielä hieman vahvemmista ja erottuvammista kappaleista, voitaisiin puhua jopa vielä vahvemmasta albumista. Jo nyt As Days Grow Darker nousee esille todella vahvana albumina, jolla Masterstroke toisaalta oppii virheistään ja löytää uusia uria, mutta pitää kiinni itsestään.