Vielä muutamia vuosia sitten ei kaikista tapahtuneista re-unioneista huolimatta uskaltanut uskoa siihen, että vielä jonakin päivänä tulisi kokemaan Dion aikaisen Black Sabbathin keikalla. Toisin kuitenkin kävi kesällä 2007, mutta tästä kokemuksesta ja The Dio Years kokoelmalle äänitetyistä kolmesta uudesta kappaleesta huolimatta ei uutta kokonaista albumiakaan uskaltanut odotella yhtään sen kummemmin. Toisin kuitenkin kävi, kun nelikko Dio, Iommi, Butler ja Appice päättivät kuin päättivätkin äänittää The Devil You Knowksi ristityn albumin nimen Heaven And Hell alla ja näin 16 vuotta Dehumanizerin ja peräti 28 vuotta Mob Rulesin jälkeen heavyn historiaan kirjoitetaan jälleen uusi pieni luku, kun Black Sabbath on palannut ehompana kuin pariin kymmeneen vuoteen.
Lukipa levyn nimessä nimittäin Heaven And Hell tai ei, on The Devil You Know luonnollisesti ehdottoman tunnistettavaa ja täysiveristä Black Sabbathia. Paikallaan ovat niin Tony Iommin lyijynraskaat riffit, Geezer Butlerin lennokkaat bassot, Vinny Appicen voimakas rumputuli kuin Ronnie James Dion silkkaa karismaa huokuvat vokalisoinnit, mutta ei missään tapauksessa minkäänlaisessa tylsässä vanhan lämmittelyn hengessä tai vanhustentalon mallilla. Päinvastoin, The Devil You Know on jopa omalla tavallaan luonteva askel eteenpäin siitä, mihin Black Sabbathin Dio-eran kehitys jäi aikanaan Dehumanizerin synkkyydessä. The Devil You Know ei olekaan ihan nopeatempoisinta ja tarttuvinta jälkeä tältä nelikolta, minkä sijaan Heaven And Hell keskittyy albumilla erityisesti keski- ja hidastempoiseen painostavuuteen, joka nostattaa hieman Dehumanizerin tapaan vahvat tunnelmat, massiiviset kertosäkeet ja raskaat riffit suoraviivaisen menevyyden edelle.
Ensimmäisestä riffistä lähtien The Devil You Know esittäytyy juuri niin tuttuna pahana niin oikeilla tavoilla, ettei tunnistettavuutta voi ainakaan huonona asiana pitää. Albumi kenties pakottaa nöyrtymään sen seikan kanssa, etteivät Tony Iommin riffit ole sitä kaikkein timanttisinta mahdollista itseään ja jopa Ronnie James Dion laulumelodioista puuttuu se voimakkain mahdollinen lautaus, mutta samalla albumi muistuttaa silkalla laadullaan siitä, kuinka nämä herrat saavat tasaisemmillaankin aikaan paljon enemmän, kuin monet muut. The Devil You Knowilta ei kuitenkaan tarvitse missään tapauksessa hakemalla hakea hyviä puolia. Tonnien painolla jyräävät Atom & Evil, Bible Black, Follow the Tears ja Breaking into Heaven pitävät tästä itse lujuudellaan huolen ja kun sekaan lykätään vielä Fearin, Rock & Roll Angelin ja Eating the Cannibalsin kaltaisia tempoillaan ja sävyillään erottuvia sävellyksiä, on kokonaisuus itse asiassa juuri sitä, mitä Heaven And Hellilta uskalsi odottaakin. Albumi ei kenties ole pullollaan tulevia Black Sabbath-klassikoita, mutta niin kauan kuin niitä on kourallinenkin mukana näin vahvojen vetojen kera, ovat taivas ja helvetti läsnä.
The Devil You Know on albumi, jonka kohdalla yhdeltä suunnalta kuuluu "Vanhassa vara parempi", toisesta nurkasta "Mihinkäs se koira karvoistaan pääsisi" ja kolmannesta vielä "Jotkin asiat eivät vain muutu", mutta Heaven And Hellin tapauksessa oikeastaan kaikki nämä tarkoittavat vain ja ainoastaan hyvää. Kenties vahvasta tunnelmastaan huolimatta The Devil You Know olisi voinut olla vielä tuuman verran tiiviimpi kokonaisuus ainakin yhden rivakamman kappaleen kera, mutta noin muuten palaset ovat yksinkertaisesti kohdallaan. Niin pakolliselta kuin pieni vertailu tuntuukin, lienee itsestään selvää ettei The Devil You Know tavoita Heaven And Hellin tai Mob Rulesin heavyn kiteytymiä, mutta toisaalta albumi ei häpeile ollenkaan näiden klassikkojen tai Dehumanizerin rinnalla. |
