Neljävuotiaaksi bändiksi nykyisellään täysin hollantilaistuneella Stream of Passionilla on takanaan hieman tavallista värikkäämpää historiaa. Koko yhtyeen juuret juontuvat nimittäin aina vuosien 2002-2003 tietämille, kun Ayreonia luotsaava Arjen Lucassen kaappasi meksikolaisen Marcela Bovion laulamaan albumille The Human Equation. Yksi asia johti toiseen ja toinen kolmanteen, kunnes Arjen Lucassen oli luonut Marcela Bovion ympärille ihan uuden yhtyeen, Stream of Passionin. Tämä alunperin hollantilais-meksikolainen projektibändi julkaisi lyhyen ajan sisällä sekä studio- että live-albumin ja kiersi maailmaa Suomea myöten, mutta nyt Stream of Passion onkin ihan uuden tilanteen edessä, kun Arjen Lucassen ei olekaan kaiken taustalla ja bändin on pärjättävä omillaan.

Stream of Passionin debyytin, Embrace the Stormin, oli aikanaan tarkoitus tehdä selvää eroa Arjen Lucassenin Ayreonissa ja muissa projekteissa hyödyntämään soundiin. Periaatteena oli tehdä kaunista, emotionaalista ja silti iskevää naislaulettua metallia, mutta käyttää sähköisien koskettimien sijaan kitaroiden tukena runsaasti akustisia soittimia pianoista viuluihin saakka. Stream of Passionin itsenäistyttyä ovat lähtökohdat albumille täysin erilaiset, kun mukana on nyt kaksi uutta kitaristia ja samalla myös koko albumin ilmapiiri on selvästi edeltäjäänsä sähköisempi. The Flame Within kärsiikin alusta alkaen selvästä tavanomaisuudesta ja puolivillaisuudesta, kun Embrace the Stormin suhteellisen omalaatuinen soundi, vetoavat melodiat ja kauniit tunnelmat ovat nyt korvautuneet tyypillisemmillä ratkaisuilla, löyhemmillä melodioilla ja ohuemmilla tunnelmilla, joiden keskellä jopa upeaääninen Marcela Bovio vaikuttaisi alittavan lievästi henkilökohtaisen rimansa.

Sekä musiikillisesti että puhtaasti albumina The Flame Within asettuu johonkin sille välille, mitä albumilta odotti sekä pahimmissa peloissaan että suurimmissa toiveissaan. Parhaassa tapauksessahan Stream of Passion olisi voinut yllättää kokoonpanon muutoksista huolimatta yhteen hioutuneella soundillaan ja vahvoilla uudenlaisilla sävellyksillään, kun taas pahimmassa tapauksessa luvassa olisi saattanut olla geneerisempää ja jäykempää naislaulettua metallia pahimman rapakon takaisen mallin mukaisesti. The Flame Withinilla on mukana muutamia kappaleita, jotka todellakin herättävät melko ankeita mielleyhtymiä juuri lajinsa muka-rankkojen normien suuntaan The Art of Lossin, In the Endin, Now Or Neverin, My Leaderin ja Burn My Painin merkeissä. Ei niin yllättäen Stream of Passion osoittaa The Flame Withinilla olevansa edelleen vahvimmillaan melodisimmillaan ja herkimmillään, kun When You Hurt Me The Mostin, Run Awayn, The Endless Nightin, Street Spiritin ja All I Known varrella Marcela Bovion vokalisoinnit, pianot, jouset ja astetta syvemmät tunnelmat osoittavat Stream of Passionin taian piilevän edelleen jossain taustalla. Taustalle tämä taika vain valitettavasti jää, kun The Flame Within on näiden ääripäiden välillä kyllästetty joutavanpäiväisellä täytemateriaalilla peräti kolmeentoista kappaleeseen asti.

Tietyllä tavalla Stream of Passionin koko konsepti oli jo olemassa ennen toista albumia ja samalla bändillä oli takanaan jopa kokemusta musiikin koukeroista. The Flame Within on kuitenkin melko karu maanpinnalle palauttava albumi sen suhteen, kuinka kyseessä on kuitenkin ihan uuden bändin debyytti. Tietyt Stream of Passionin tunnistettavimmat ainekset ovat toki läsnä varsinkin tietynlaisien tunnelmien ja Marcela Bovion äänen sekä laulumelodioitten muodossa, mutta muuten Stream of Passion on kuin kokoonpanonsakin verrattuna aiempaan, eli kolme kuudesosaa. On mahdollista, että Stream of Passion hioutuu ajan kanssa uudella kokoonpanolla historiansa vaatimalle tasolle, mutta juuri nyt bändi tipahtaa yhdeksi monista melkoisen suuren haasteen eteen.