Nykypäivinä ääniaallot tuntuvat hukkuvan deaththrashin ja ties minkä thrashhybridin sointuihin. Kaikki uudet bändit näyttäisivät suoltavan pihalle vain äärivihaista ja hampaat irvessä soitettua ja laulettua adrenaliinin ja vihanpurkausta. Tehdäänkö missään enää rehellistä ja hyväntuulista vanhan koulun thrash metallia vanhojen mestareiden tapaan? Ei hätää, jonkinlaiseksi Suomen Thrash-Pääkaupungiksi noussut Lappeenranta tarjoaa kuultavaa myös vanhojen aikojen haikailijoille. Chaos Creationin (vielä toistaiseksi) uusin demo Psyched-Out Manipulation nostaa tassua oppi-isilleen, mutta lähtee myös kehittelemään soittoa omaan suuntaansa.

Tukkakarkelot polkaistaan käyntiin kappaleella Head On Turbulence. Heti ensimmäisenä korvaan särähtää laulaja Aleksi Ahosen laulu. Herran laulanta ei ole sitä kaikkein tavallisinta, mutta ei todellakaan myöskään huonoa. Parhaiten vokaalista ulosantia voisi kuvailla sanalla "persoonallinen". Joillekin tämä saattaa muodostua ongelmaksi, mutta mielestäni verbaalinen piiskaus suoritetaan niin intensiivisellä innolla ja meiningillä että menosta ei voi kuin pitää. Muutaman kuuntelukerran jälkeen vakuutuin että Ahosen laulanta on erottamaton osa Chaos Creationin kokonaisuutta, eikä bändiä voisi kuvitellakaan toisella laulajalla. Samoja mielleyhtymiä saanee monissa aikaan eräs menneen ajan bändi nimeltä Stone.

Entäpä se soitto? Kielisoittimet saavat sellaista kyytiä että meinaa jo sedälläkin pörähtää tsilikonkarnet sukkaan. Useiden kuunteluiden jälkeen en ole onnistunut löytämään levyltä juuri yhtäkään turhaa riffiä. On uskomatonta miten osa toisensa jälkeen CC onnistuu yllättämään lyömällä kuulijan eteen sarjatulella loistavia sooloja ja kepitystä. Jokainen nuotti pursuaa nuoruuden intoa musiikkia kohtaan, kuuntelukokemuksen jälkeen olo on varmasti hieman samanlainen kuin 80-luvun ruuhkatukalla kuultuaan Metallican debyyttiä. Soundipolitiikkakin on kunnossa, Studio Dauntlessissa on keitelty kokoon hyvin rouheasti soiva tuotos. Kaikki instrumentit erottuvat joukosta, toki kitarat ovat hieman muita enemmän pinnassa, mutta niinhän sen kuuluukin olla. Kolmen kappaleen demolle äänimaailma sopii hienosti, mutta luulen että kokopitkän kuuntelussa jyrääminen saattaisi aiheuttaa kuunteluväsymystä.

Demo koostuu kahdesta rivakasta thrash-veisusta sekä viimeisestä seitsenminuuttisesta biisin järkäleestä. Nopeat vedot toimivat kuin häkä: kuulijasta piestään luulot pois jo kättelyssä, eikä poloinen kuulija voi kun ihmetellä vierestä. Soitto ei vaikuta mitenkään studiomaiselta, vaan tuntuu siltä kuin bändi esiintyisi oikeasti nenän edessä. Tämä ei voi olla huono asia? Päätösraita Overdue Falloutin loppupuolella alkaa tuntua että kappaleen kesto on hieman liian pitkä. Toki kappale tarjoaa koko ajan tutun linjan mukaisesti hyvää soitantoa ja riffejä, mutta ehkäpä vaihtelu olisi paikallaan? Akustinen väliosa tai loppusoitto olisi saattanut tehdä kappaleelle hyvää, nyt uhkaa iskeä jos turpaanvetoväsymys.

Kunhan Chaos Creation saa kehitettyä tyyliään vielä enemmän omaan suuntaansa, on kyseessä tajuttoman kova bändi. Demo on jo nykyisellään kovatasoinen, mutta kehittymisen varaa porukalla vielä on. Perusasiat ovat todella hyvällä tolalla, soitto luistaa mahtavasti ja tyylitajua löytyy. Ehkäpä porukka saa jo tulevalla tuotoksellaan suurimman osan potentiaalistaan valjastettua? Ainakin ortopedien elannon luulisi olevan turvattu jo bändin nykyisilläkin meriiteillä.