Toisinaan postilaatikolla käyminen on positiivinen kokemus. Varsinkin kun laskujen ja karhukirjeiden seasta löytyy mitä mielenkiintoisempia promokiekkoja. Tänään laatikosta löytyi kaikinpuolin mielenkiintoa herättävä paketti. Korpikuusen Kyynel -yhtyeen esikoisdemo Sense The Dreadful Presence. Nimi kuulostaa pienestä tönkköydestään huolimatta erikoiselta ja johdattelee jonnekin metsäisen folkin tai ambientin suuntaan. Miksei myös kevyt, melodinen progemetallikin kävisi päikseen. Saatekirjekään ei avaa mysteeriä sen enempää, vaan jättää koko potin kuuntelutuokiolle. Yhtyeen kokonaisvaikutelma saattaa olla se eniten oikeaan osuva ensifiilis - katsotaanpas siis onko luvassa metsänpeikkojen chill outia vai melodista, naislaulettua raskasrokkia.

Kolmen kappaleen lätty avataan toiveikkaasti biisillä Hope. Viimeisenä veikattu tyylisuunta yhtyeelle osuikin oikeaan. Melodista raskasrokkia voimakkaalla naislaulannalla varustettuna. Jokin kuitenkin tuntuisi olevan enemmän kohdallaan kuin aluksi olisi osannut odottaa. Saundit ovat kenties aavistuksen tunkkaiset, mutta progesyntikkamatolla maustettu melankolinen kitaravalli soi melko ilmavasti. Yksinkertaisesta virsi kaunis, kuten sanotaan. Kitarasoolot ja syntikkatilutukset löytyvät perinteiseen tyyliin. Kaikki on kuitenkin liiankin hyvin kohdallaan. Toinen kappale Season of Grey on hieman etäisempi ja hitaammin avautuva synkistely. Saundit kuitenkin toimivat mainiosti ja pukevat hyvin raskaan kitaroinnin ja epätoivoa uhkuvan kosketinmelodioinnin sekoitelmaa. Maija Nyströmin laulu on demotasollakin jo hyvin vertailukelpoista tunnetumpiinkin artisteihin. Viimeinen rykäisy esittelee yhtyeen toisen vokalistin, Leeni Mäkilän äänialaa. Hitaampi ja tunnelmallisempi Candle on osuva valinta demon lopetuskappaleeksi. Leenin ääni onkin hieman eteerisempi ja leijailevampi ja hienosti pukee kevyempää soitantaa. Kappale itsessään nousee ehkäpä taidokkaimmaksi sävellykseksi tältä kokonaisuudelta.

Korpikuusen Kyynel on nimenä melko hämäävä ja luultavasti varsinkin musiikkibisneksen kannalta hieman huono valinta. Kyseessä on kuitenkin taidokkaasti musiikkia työstävä viisikko, jolle voisi odottaa tapahtuvan jotain hieman suurempaakin. Kukapa sen tietää, vaikka liikaa tarjontaa täynnä olevasta genrestä avautuu paikka sille erikoisimmin nimetylle yhtyeelle. Tämä kolmen biisin kymmenminuuttinen kuuntelunautinto todellakin on nautinto. Tunnelmallista ja raskassointista musiikkia, joka edellämainituista seikoista huolimatta onnistuu jollakin tasolla säväyttämään. Lisäksi demolle on kivasti keksitty laittaa kolme erilaista kappaletta, jotka jokainen toimivat omilla tyyleillään. Uskallan suositella melodisen metallin ystäville.