Kotimainen death metal -tarjonta on viime aikoina nostanut mukavasti päätään nimenomaan maanalaisella sektorilla. Onnistuneita julkaisuja ovat lähiaikoina lykänneet pihalle niin Lie in Ruins, Psychopathic Terror, Ascended kuin muutamat muutkin vähemmän nimeä edes valtakunnallisesti saavuttaneet pumput. Näiden edellämainittujen kalmailijoiden joukkoon voidaan pikkuhiljaa lukea myös ylivieskalainen nelikko Ydin, joka ei suinkaan ole ensi kertaa pappia kyydissä. Kahden aiemman demon ja useamman vuoden soittokokemus kuuluu koko matkan, ja biiseissä alkaa vähitellen olemaan oikeanlaista särmää ja ankaruutta. Aikaisempien demojen tuottaman hajanaisen muistikuvan perusteella muistelin yhtyeen olleen varsin keskivertoinen, kieltämättä potentiaalia omaava ryhmä, mutta Saastan myötä moiset puheet voidaan jättää vähemmälle, kuten arvosanakin jo osoittaa.

Siinä mielessä Ydin on hieman vaikeammin määriteltävä tapaus, että ulosantinsa ei löyhkää sen enempää vanhan, kuin uudenkaan koulukunnan kamalta, vaan se taiteilee onnistuneesti joissain näiden välimaastossa, molempien vahvuuksia hyödyntäen. Lähimpinä yhtymäkohtina voidaan mainita rapakon takaiset kovan luokan tekijät, kuten Deicide ja Cannibal Corpse, jos ilmeisiä vaikutteita lähdetään listaamaan. Ehkä hienoimpana yksityiskohtana mainittava erityisen onnistunut tasapainoilu hitaampien osien ja nopean raivoamisen välillä. Sanoituksista en sen kummempaa tolkkua ottanut, mutta jäi hieman sellainen mielikuva, että paikoin ei ihan kaikkein ryppyotsaisimmilla vesillä seilata?

Saasta on siinä määrin vakuuttava taidonnäyte Ytimeltä, että sitä kuunnellessa tuntuu lähes kaikki osuvan kohdalleen. Musiikillinen anti on mielenkiintoista ja riittävän monipuolista, sanoituksissa omaperäinen ote, ja kun pakkaan lisätään vielä onnistunut äänimaailma, voidaan puhua demoäänitteestä, johon muita vastaavia voidaan jatkossa verrata. Varsin suositeltava investointi jokaiselle oman etunsa päälle tajuavalle death metallistille. Varsinkin kun samassa paketissa kuulijalle tarjotaan niin kolme videoklippiä, jotka antavat näyttöä bändin lauteillaolosta, kuin myös nelikon aiempi tuotanto .mp3 -muodossa, joka antaa mukavasti kontrastia uuden ja vanhan matskun välillä.